Lehti-kaulahuivi alpakasta
Kauluspaita mohairista
2 x balleristitossut Tovesta
saapassukat "ilusta"
Rosebud mohairista
2 x pannumyssy hahtuvasta
Feather and Fan-huivi
Knit or die-paita
Keeppi/kauluri Liinulle
Huovutettu mekko Tovesta
Rusettitoppi
Pi Shawl
Paraphernaliat äitille
Kaivo-toppi
Wabi-sabi
Noropipo
Norolapaset
3 x kauluri
lettipipo
Magentavaara Keetulle
Rise'n'Shine sukat
Clapotis
Mohairtakki
Hei satutteko vielä muistamaan, että tää blogi tapas olla ennen myös NEULEblogi? Multa se on päässyt melkein unohtumaan, vaikka "...mä joka päivä kudinta teen, joka ainoa päivä vartahilla meen...." Noloa on siis se, että vaikka valmista tulee, en muista/jaksa/kerkiä esitellä niitä täällä. Ja se harmittaa! Itseä ainakin.
Mutta nyt esille ainakin ne työt jotka oon muistaut kuvata:
Mulla ja Keetulla on yhteinen ilo, uunituore kummityttö. Neitille tuli sitten väkerrettyä tämän näköinen nuttu:
Lanka on Sirdarin Snuggly Baby Bamboo DK:ta ja pääsi heti suosikkilistalle. Neuloutui kuin unelma ja oli niiiiiin pehmoista. Ohje on Suuri Käsityölehden numerosta 1/09. Tein pienimmän koon ja arvaus on, että siitä tuli n. 60cm. Puikot oli 3½ ja nappi löytyi nappilaatikon kätköistä. Lankaa kului muistaakseni 120g. Punnittin sen kyllä valmiina mutta antohetkestä on jo sen verran aikaa että on päässyt unohtumaan... Kuulemma oli oikein passeli päällä, tiedon välitti lopullisen käyttäjän äitee.
No sitte. Kesän aikana tikkuttui toinenkin bambutyö. Tää:
Lanka on Sublimen SoyaCottonia ja paljastui erittäin miellyttäväksi tuttavuudeksi :) Sitä oli ilo neuloa ja päälläkin se on käyttäytynyt oikein kivasti. Tykkään! Ohje löytyi Moda 4/08 -numerosta, sieltä malli nro 30. Lankaa kului 460g ja sitä kuluttelin nelosen puikoilla. Tavoilleni uskollisena tein M-koon ohjeella ja kas kas - valmista tuli XL-kokoisena. Oon pitänyt tätä tosi paljon ja mikä mukavaa, tuntuu vaan pesussa parantuvan. Hyvä minä! Hyvä Sublime! Hyvä meidän yhdistelmä!
Ja sitten pakollinen Baktus. Lanka on jo tarina sinänsä.
Joskus sitä rakastuu johonkin ihan päätäpahkaa. Mulla usein kohteena on joku lanka.. ..ja niin kävi tämän langan kanssa kun ekan kerran kohdattiin. Kaks mun suosikkiväriä, samassa paikassa yhtä aikaa!! Kuten linkistä näkyy, se tapahtui jo toukokuussa -08. Siitä lähtien tämä kaunis merinovyyhti on koristanut milloin piirongin päällystää, milloin keittiön ikkunalautaa. En ole raaskinut käyttää sitä kun ei ole tullut vastaan sitä oikeaa ohjetta.
No kaikki tietää, että Baktus tarttuu helpommin kun mikään possulenssu. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Puolet vyyhdistä neuloin lisäten ja loput kaventaen, nelosen puikoilla. Lanka oli ihanaa. Langan nimi oli ihana: En palvele enää huonoa isäntää. Ohje oli ihana. Matkan varrella tartutin varmasti useamman ihmisen, edes työkaverit eivät säästyneet. Ja tällänen siitä tuli:
On se niin hieno, että tässä sama uusintana:
Eli kuten näkyy, kutimet pysyy edelleen käpälissä. Muita valmistuneita kuvaan heti kun löydän ne kaikki. Ja saan yhden bestisvillasukat pestyä että kehtaan näyttää ne.
Yks likka kerran niin sillä oli sellanen ploki jossa se esitteli aina VALMIITA neulejutskiaan ja välillä vähä enempi toista rakasta harrastustaan; lankojen ostelua. Sitte se likka (jonku mielestä se on sellanen vähä vanhempi pipsa) meni monen ajan jälkeen takasin töihin kaupantätiksi. Se saattais keksiä jonku tosi ylevän syyn sille työnteolle mutta oikeesti se tais mennä sinne lapsiaan pakoon. Murkkendorf ja nelivuotis-uhma-tauksperi ei oo aina helpoimpia mahdollisia kavereita. Aina on hullunlehmäntauti jollain, jos ei muilla niin sitte sillä likalla ittellä.
No sillä likalla tais olla vähä vähempi aikaa harrastuksilleen, niinku esmes lukemiselle ja käsitöille ku töitten päälle on aina ne kotihommat. Vaan jos lintsailee törkeesti niistä kotihommista niin sitten piisaa taas aikaa ja aina joskus tulee jotain valmistaki.
Kesti aika kauan tän huivin valmistumisen jälkeen, että ehdin ottaa siitä kuvat. Ja siitäkin on NÄKÖJÄÄN vähä aikaa kun näkyy olevan omenapuu kukas.
Eli shettishän se. Kaikki muut on tainneet tehdä oman Shetland Trianglensa jo aikaa sitten? Mä nyt. Lankana ah niin ihana Grinasco MerinoSilk. Neuloin kaksinkertaisena, nelosen pitsiaddeilla. Lankaa kului n.70g. Vähän harmittaa etten tehnyt vielä yhtä mallikertaa, mutta kun silmämääräisesti tehdessä arvioin lankaa niin luulin, ettei se riitä. Hieno on, köykäänen ja komia.Tässä vielä varsinainen taidepläjäys:
No sitte. Olin mukana Ravelryn väriteemavaihdossa ja pakettiin piti laittaa jotain itsetehtyä. Parini jaanaj tykkäs sinisestä ja yksinkertaisesta :) Siis musta. Arvelin, että CLapotis ei voi mennä pieleen ja tein sellaisen kapeamman version Colinetten Jitterbugista. Väri oli ihanan heleä sininen ja puikot tais olla taas kerran ne neloset.. Pakatessa punnitsin kyllä huivin mutta oon jo lukeman unohtanut. Tais olla 120g tai jotain. Niin ja neuloin vuorotellen kahdelta kerältä ettei tulis läiskiä. Pingotuksen jälkeen pituutta oli puolitoista metriä (muistaakseni..) ja leveyttä vajaa 30cm. Tykkäsin tästäkin (siis voi tätä ittekehun määrää) ja taidan tehdä itselle samanlaisen :)
Niin ja sitte olis vielä sukat. Nämä näin kesänovitassa. Olivat siellä Kanerva nimiset mutta kyllä nää täällä Pohjanmaalla on Hormat ja sillä hyvä. Lanka on seiskaveikkaa (harmaat osat). Punaisesta osuudesta saan kiittää vielä kerran kauniisti Heleenaa, joka antoi Polkka kerän lainalle, sitä tais mennä 25g. Vihreä on jotain omista kätköistä löytynyttä suomenlampaan villaa, sen neuloin kaksinkertaisena. Puikot oli 2.25mm ja painoa sukilla yhteensä 120g. Varsi on vähä tihkiä laittaa jalkaan, mutta kun ne on jalkaan saanut niin istuvat kuin hanska. Siis käteen.
yhteenvetoa: jos tekee kotitöitä, ei ehdi mitään kivaa. Jos lintsaa, ehtii tehdä vaikka mitä, mutta joutuu pitämään ovea lukossa yllätysvieraitten varalta. Jos on lukkojen takana, joutaa kutomaan. Jos kutoo, ei polkkaukselle jää muka aikaa. Yritän parantaa tapani ja ainakin kutoa ja polkata enempi. Kotitöitä en jaksa nyt miettiä.
Ps. Vielä tuosta viimeisestä kuvasta: Jos omistaa paksun kintut (siis niinku esmes tää likka täälä) niin kannattaa pistää kuvaan hämäykseksi tollanen pipsapossu. Pysyy jalat tiukkana eikä lukija ehdi kattomaan kaikkea niin tarkasti. Pyydän kuitenkin huomaamaan, että valittin sukkien sävyyn sopivan avaruuspipsapossun!
Siitä hetkestä lähtien kun joskus bongasin Brooklyntweedin tekemän Norohuivin, on vakaa suunnitelma ollut tehdä samanmoinen. Parin onnekkaan sattumuksen jälkeen käsissä olikin yhtäkkiä 4 kerää Noron Silk Gardenia.
Mulle ei käynyt niinku entiselle likalle, että olis ollu eri määrä silmukoita ja eri meininki muutenkin (anteeksi tämä vanhojen kaivelu, joitain asioita ei vaan voi unohtaa...) vaan apinoin Brooklyntweediä täydellisesti. Käytin siis 4.5mm:n puikkoja ja loin 39 silmukkaa. Ja sitte ei ku kairaa kutomaan! 1o, 1n, langanvaihto kahden kerroksen välein. Ja nostin aina sillä jälkimmäisellä kerroksella sekä ensimmäisen että viimeisen neulomatta. Ja tämä siitä sitten tuli:
Päävärinä oli 264, jota siis meni kaksi kerää. Mausteväreinä oli 275 ja 211. Kun viimein päättelin työssä olleet 4 langanpätkää, jäi niitä alle metri. Tais olla lähempänä puolta metriä. Harvoin saan mitään käytettyä näin tyynni! Huivin pituudeksi tuli 234cm. Ja se on hieno! Ja ihana! Ja käytännöllinen! Ja! Ja!
Ai niin. En poistanut yhtään väriä välistä vaan nöyrästi kudoin kaiken mitä eteen tuli. Sopi hyvin pääsiäisen tunnelmaan, tälläinen itselleni vieras yletön nöyryys :) Joukossa siis on muutama vähä jännittävä raitakohta, mutta siks tää onkin niin SÄRMÄ!
Valmiina on projekti, joka loppupuolella varsinkin toi mieleen tarha/kouluaikojen jonkun pääsiäislaulun, jossa säkeistö loppui aina otsikon malliin. Muuta en laulusta muista, muuta kun sen, että pienenä ihmettelin sitä mikseivät sitten menneet toista kautta?
Tässä pitkä ja kivulias tarina:
Viime kesänä bongasin Paraphernalia-sukkien ohjeen. Se osui suoraan sydämeen ja hyvä sisälläni ehdotti seuraavaa: mitäspäs jos tekisin äidille synttärilahjaksi kyseiset sukat. Samana päivänä tuli Villamokkaan myyntiin väri, joka sopii täydellisesti mun äidille. Se viimeistään oli merkki siitä, että pakko ne sukat on tehdä.
Mulla oli ihana sininen vyyhti Ylivetoa, josta ajattelin tehdä itselle koesukat. En ihan luottanut omiin kykyihini lukea ohjetta ja vielä tehdä toinen sukka peikikuvana. Ei muuta kun koeponnistamaan!
Alku tökki. Purkasin ekan sukan alun viisi kertaa. Lanka kesti hyvin hikisen kädet ja tiukat silmukat. Merkittäköön kuitenkin itselle muistiin, että ihan paras mahdollinen tapa ei oo aloittaa jotain uutta ja ennentekemätöntä kesäisellä autoretkellä ystävän kanssa. Liikaa juttelua ja kikatusta :) Sama jatkui määränpäässä, paitsi että sitten niitä ystäviä olikin kaksi ja keskittyminen herpaantui entisestään.
Yritin käyttää lapsityövoimaakin apuna, siitä todiste tässä. Ei auttanut. Pääsin kuitenkin kantapäihin asti molemmissa sukissa ja uskalsin aloittaa äidin omat toisesta langasta. Ne teinkin sitten yhtäsoittoa eikä ne myöhästyneet syntymäpäivästä viikkoakaan.
Mun sukat unohtui johonkin kopan pohjalle ja alkuvuodesta innoistuinkin tekemään ne loppuun. Tai melkein loppuun, lanka nimittäin loppui siinä vaiheessa kun molemmista puuttui kärjet. Ylivetohan on käsinvärjättyä, eikä mikään nyt myynnissä ollut ollut sinne päinkään. Yritin kysyä värjääjältä apuja mutta voitte arvata, että vaikka Ylivedon sävyt on aina hienoja, niin tuota lähelle niistä ei tullut yksikään, ei vaikka kuinka yritettiin. (Puhun me-muodossa, koska olin henkisenä tukena puhelimen päässä, silloinhan se on melkein kuin mun omin kätösin värjäämää?)
Lopuksi turvauduin lankaan, jota olin itse ollut Keetun kanssa värjäämässä. Siinä oli sinistä ja vihreää. Lisäksi oli lankaa, joka oli petroolia. Sävy oli lähes alkuperäisin veroinen, mutta väri vaan armotta liian vihertävä. Lopputulos: Jos näitä kahta lankaa yhdistäisi, niin sävy olisi melkein oikea. Ajatus toteutuksesta: Neulon näillä vuoron perään kerroksen. Mun silmä kun ei mitenkään suostunut sulattamaan eriväristä, yksiväristä kärkeä näihin sukkiin. Se kun ei kuulunut mun mielestä malliin, eikä se sopinut alkuperäiseen lankaan.
Tuntuuko, että helposta projektista tuli vaikea? Haa - eikä tässä vielä ollut edes kaikki! Nyt seuraa osio, jonka perusteella toivon kaikkien lukijoiden ehdottavan mua seuraavaksi TYÖN SANKARIKSI, jos sellaista joskun äänestetään. Toinen lanka oli siis lähes yksivärinen petrooli. Toinen taas enimmäkseen sininen, mutta välissä oli aina pätkä vihreää. Katkoin siis siitä kaikki ne vihreät pätkät pois, ja liitin langanpätkiä toisiinsa venäläisellä liitoksella. Ja neuloin sukat loppuun, vuorotellen lankoja. Itku meinas tulla parikin kertaa mutta tässä ne nyt on, VALMIINA:
Luulis, että olis jo elämä helpottanut, mutta ei. Kun nämä piti kuvata, törmäsin uusiin esteisiin. Keetu on reissussa, joten kuvauksista piti selvitä yksin. Voin ihan kertoa, että kun pitää kuvata sukat, joissa juju on ulkosyrjällä niin lihavan ihmisen kankeus ei ainakaan yhtään helpota kuvaustilannetta. Enkä tiennyt, että ponnistellessani jalkani asettuvat aina niin hulluihin asentoihin. Ihan hirviää tuskaa alusta loppuun. Toinen kuva jossa näette ne kuuluisat kärjet ei sekään ollut mikään helppo kuvata. Meinas henki loppua kun piti olla kaksinkerroin. Muistin vasta myöhemmin, että tuossa kamerassa olis ollu zoomikin.
Lankaa kului siis 100g plus pienet nötöt kärkiin. Puikot oli 2.25, resorissa 1.75. Ja opinpahan tästä senkin, että jos ohjeessa annetaan joku lankamäärä niin 100m vähemmän ei riitä, ei vaikka lyhentäis vartta.
No, jos tuo projekti vastusti niin tämä ei. Tein mukavalle pojalle kaulurin Sublimen OrganicMerinosta. Lopputulos oli niin pehmeä, että kuvausmalli suuttui kun ei saanut kauluria omakseen. Lupasin tehdä sille ihan oman, viimeinkin.
Lankaa kului 50g, puikot oli neloset ja malli sovellettu Hepsin mainiosta ohjeesta.
Mikähän siinä on, että kun sanot lapselle "oo nyt hetki ihimiksi niin saan otettua pari kuvaa", niin lopputulos on kymmenen tällästä?:
Mä oon niiiiiiiiin tyytyväinen itseeni! Hyvä minä!
Sain viikko sitten valmiiksi neuleen, jonka aloitin tammikuulla. Malli on 6/08 Modasta:
Lanka on mun supersuosikkiani, Sublimen Organic Merino Wool dk:ta. Lankaa kului 630g. Värin numero on 0117 ja jos oikein muistan, niin nimi oli Saltwater. Käytin nelosen puikkoja ja lopputulos on juuri niin pehmeä kuin voi vaan kuvitella :)
Jos vartalo-osa ja hihat olikin ylihelpon puuduttavaa 4o2n, niin kaarrokeessa oli sitten haastetta sitäkin enemmän. Palmikkokuvio itsessään jäi päähän aika nopeasti, mutta en millään oppinut lyhennettyjen kerrosten paikkoja, en vaikka mallikuvion toistoja oli 8.. En myöskään hetkeen muista jännittäneeni minkään onnistumista niin kamalasti kuin kaarrokkeen kiinnitystä. Olen opputulokseen ihan tyytyväinen. Niin tyytyväinen, etten ole ehtinyt edes höyrytellä paitaa mitenkään; se oli pakko saada päälle heti!!!
Ai niin. Jos joku ihmettelee otsikon nimeä, niin tiedoksi: Modassa tämän nimi on kaarrokeneule tai jotain sinne päin. Sublimen ohjeissa taas tämän nimi on Willow, joka kuulostaa PALJON paremmalta.
niiiiiiin ja arvata saattaa kun katsoo noitten kuvien värieroja, että todellinen langanväri on jossain välimaastossa :)
Tässä kuussa olisi voinut tulla valmiiksi vaikka mitä. Vaan ei tullut. Eniten syytän muutaman kerran tällä kuulla vieraillutta tajunnan räjäyttävää migreeniä. Se kummasti keskeyttää aina kutomiset muutamaksi päiväksi..
Keetu ilahdutti rakasta äitiään (köhköh!) supermageella amiguramilla:
Neiti on Amazon kirjasta Creepy Cute Crochet. Tämä todistaa väitteen "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" todeksi: kun ensin ostin kirjan Keetulle joululahjaksi, saatoin vaan odotella koska täällä näkyy jotain valmista. Ja mikä parasta, tämä Amazon on tehty ihan MULLE!!! Langat on jämälankoja koulusta, ihana kässäope kun antoi virkata näitä koulussa.
Maya tilasi itselleen jo loppusyksystä Nuukhamuikkusen kaulahuivin. Sen piti kuulemma olla vihreä, muuten toteutustapa oli vapaa. Valitsin langaksi Colinetten Cazendan ja meinasin tosi äkkiä tehdä kaulahuivin korinpohjakuvioisena. Jostain syystä tämä projekti hautautui aina johonkin, ja niinpä kahden illan hommasta tuli neljän kuukauden urakka.
Keetukin innostui jo välissä aloittamaan Mayalle huiviin mätsäävän pipon samaisesta langasta. Siinä on käytetty Mario-myssyn ohjetta suuntaa-antavana, mutta lopputulos oli kuitenkin selkeä pipo.
Lankaa meillä oli tasan 100g ja kaikki meni. Viimeisillä senteillä kiinniteltiin Mayan valitsemia koristeita molempiin.
Nämä olisi ollut kiva kuvata käyttäjän päällä, mutta kaikki te joilla on kokemusta nelivuotisuhmasta voitte ymmärtää miksi kuvaukset on siirretty kaukaiseen tulevaisuuteen. Ne joilla asiasta ei ole kokemusta niin tiedoksi vaan: Kukaan - toistan EI KUKAAN - ole niin rasittava ja hermoja koetteleva kuin uhmakas nelivuotias.
Viimeiseinä tälle kuulle ehti valmiiksi TIEDONSIIRTO TÖKKII -sukat. Nämä on olleet tietokoneen ääressä estämässä hidastelevan koneen aiheuttamaa hermoromahdusta. "Komentotiedostot ovat lomalla, palaa asiaan tunnin päästä" ym tekstit pystyy ohittamaan olankohautuksella kun on sukkakudin kädessä :)
Lanka on Handusta, Midnigh Oil nimeltään ja siinä on 44% villaa, 42% puuvillaa ja loput aitoa tekokuitua. Ens alkuun mielipiden langasta oli vähän epäilevä, mutta kun vauhtiin pääsin olin myyty. Niin ovat jalkanikin. Tosi ihanaa, pehmeää ja "siluusta". Tykkään!
Lankaa kului 75g ja tikuttelin vaihteeksi jopa niinkin suurilla sukkapuikoilla kuin 2.5mm. Pienemmätkin olis käyneet mutta ne oli kaikki muissa projekteissa.. Tein nämä kärjestä päin ja kudoin pitkähköt varret. Ylimmät kymmenen kerrosta ovat 1o,1n , muuten varsi ja päällys on 3o1n.
Tarkoitus oli ottaa näistä taiteellinen kuva, siis sellainen mestariotos mitä olette tottuneet näkemään. Valitettavasti päivänvalo vääristi värit ja kun sitten yritin ottaa tässä tietokoneen ääressä niin kuvausassari Miuku ei jättänyt rauhaan. Kyllä siitä kuvasta kuitenkin erottuu kaikki tarpeellinen :)
Mitä muut sata vuotta sitten - sitä mä myöhäisherännäisenä perässä :)
Kun tilasin Keetun huppariin lankoja tuli vähän niinku työtapaturmana tilattua itsellekin Vihervaara-langat. ONNEKSI hupparia oli niin kiva tehdä, toisen tekeminen heti perään sujui paremmin kuin hyvin.
Mun oma tietenkin on väriltää vihreä :) Lanka sitä ohjeen vaatimaa Lion Brand Yarnin Wool-Easea ja väri on 130/Grass. Tykkään siitä ihan hulluna, se on luonnossa kiva sekoitus nurmikkoa ja oliivia.
Tikuttelin hupparin 6.5-kokoisilla bambubyöröillä, hihat kutosilla. Tavoistani poiketen teinkin L-koon ohjeella saadakseni xl-kokoisen hupparin aikaiseksi. Ei, en ole lihonut (muahahahahahahah!) vaikka teinkin numeroa suuremman. Mun käsiala vaan on huomattavasti tiukempi kun saa tehdä pyörönä, ja kun Keetun oma tuntui olevan vähän knafti niin ajattelin varmistaa onnistumisen kerta heitolla.
Lankaa kului 940g, ja jostain kumman syystä mulla meni tuohon kaksi kerää vähemmän kun mitä ohje kehotti hankkimaan.
Tässä vielä komeutta takaapäin: samalla voitte ihailla talvipuutarhaamme siinä taustalla :)
Pakko kehua vielä sen verran, että olen enemmän kuin tyytyväinen tähän huppariini. Ohje on niin mainio, että sitä oli ilo tikutella, varsinkin näin toista kertaa kun ei tarvinnut päivystää lehdessä olleita virheitä. Kokokin on just passeli. Jos olis paree niin pilalla.
Mun epävirallinen uudenvuodenlupaus oli se, että niinä päivinä kun kudon, uhraan sen ekan puolituntisen sille työlle joka on ollut kauiten kesken. Mua nimittäin ei ärsytä se, että niitä töitä on paljon kesken, vaan se, että ne samat hassut jumittaa ja jumittaa.
Listan ekana oli Rowanin lehtikimono. Aloitin tämän työn joskus lokakuulla 2007 ja se oli ihan uskomattoman koukuttava työ. Rakastin sen lehtikuviota ja koko työtä muutenkin. Jostain kumman syystä se jäi sivuun, veikkaan joululahjoja ja siellä sivussa se sitten olikin koko viime vuoden. En keksi sen unohdukselle muuta syytä kuin syvä inhoni silmukoitten poimimista kohtaan.. Työ kun tehtiin yhtenä palana hihasta hihaan ja sen jälkeen piti poimia silmukat resoreita varten edestä ja takaa.
Ensimmäinen puolituntinen riitti silmuikoiden keräämiseen ja sen jälkeen olinkin taas koukussa :) Ja tämän näköinen kimonosta tuli:
Malli siis on SuuriKäsityöLehden numerosta 10/2007. Lankana käytin SandnesGarnin KittenMohairia jonka neuloin tuplana. Puikot oli seiskat. Niin ja lankaa kului 510g.
Napit on hirmuisen nätit puunapit ja ne on hankittu samasta paikasta kun lankakin, eli Käsityöaitta Fionasta. Yritän jossain vaiheessa saada niistä paremman kuvat, toivottavasti langan värikin näkyisi siinä paremmin.
Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, paras kehu sille taisi olla se kun mallina toiminut Keetu pyysi kimonoa viikonlopuksi lainaan :)
Käsityöaitta Fionassa järjestettiin marraskuussa kurssi jolla opeteltiin neulomaan sukka kärjestä päin. Kurssi oli hyvä ja seura hauskaa (kiitos vaan vielä kanssaneulojille!) ja opetus meni perille.
Ensimmäisen sukan tein parissa illassa. Toisen kanssa menikin sitten aikaa.. taas puski joululahjat sun muut edelle ja pelkäsin jo että sukka jää tekemättä. Näin hienot niistä kuitenkin tuli:
Lanka ja puikot kuului kurssin hintaan ja valitsin ilopillerivärin Austermanin Step Duett-langasta. Tikuttelin kakkosen knitpickseillä, tavoitteena saada tarpeeksi "tivis" sukka joka mahtuisi kenkiin helposti. Tavoite saavutettiin :) Tunti sitten kun vedin sukat jalkaan niin hetken tuntui, että olin tehnyt liian tiukat, mutta kun ne nyt oleentui niin olen oikein tyytyväinen.
Hyvä lanka, hyvä kurssi! Kiitos Sanna!
Ensin tuli valmiiksi Sampolinon kanssa yhteisprojektina tehty Clapotis. Päädyttiin samaan lankaan, Colinetten Cadenzaan ja väriin October Afternoon. Rakastuin niin väriin kuin lankaankin.
Kuvausavustajan ollessa reissussa pitää tyytyä tälläiseen "hanki"kuvaan, katotaas jos irtoaa myöhemmin joku jossa olen tähän ihanuuteen kietoutuneena. Parempi värikuva vielä tässä:
Harmia aiheuttaa tällä hetkellä nämä asiat:
-tähän aikaan illasta väri näyttää kuvattuna ihan kamalalta. Oikeasti se on heleä ja tuo mun mieleen vaalean koivun sävyn.
- en näytä tuo päällä yhtään siltä Modan mallitytöltä. Missä on sorja varsi ja pitkät kiharat hiukset? Jotenkin koen tulleen vähän petetyksi.
Hienoa on kuitenkin huomata, miten hyvin napin väri sopii meidän olkkarin lattiaan. Jos joskus sattuisin siihen nukahtamaan tämä takki päällä niin oon ainakin tyylikäs enkä erotu liikaa.
Olkoot puikot iskussa ja langat ilman solmuja!
Kummitytölle tein äitinsä toiveesta pipon ja kaulurin. Lanka oli supermaximusihanaa Sublimen Organic Merinoa jonka julistan omalla yksinvaltaisella päätökselläni TheMerinoksi. Haaveissa siintää lasten puhellettava uima-allas joka on täytetty näillä kerillä. Sinne on helppo mennä hakemaan apua maailman pahuuteen. Villa kun parantaa kuhmut - myös henkiset.
Kauluri näytti niin kätevältä, että tein niin kaksi lisää. Koska ne menivät pojille, armahdin saajia ja vaihdoin värin siniharmaaksi. Valitettavasti ne sujahtivat paketteihinsa niin nopeasti, etten muistanut ottaa kuvaa (olisko paketoitu vähän viimetingassa? köh.).
Fannyn kaulurissa oli ohjeesta poiketen 80s resorissa ja poikien omissa 84. Pipoon muistan myös lisänneeni yhdet välisilmukat, alkuperäinen ohje kun olin vähän paksummalle langalle. Molemmat tikuttelin nelosen puikoilla.
Yhdet sukat tuli myös valmiiksi. Tämän langan näin kerran ollessani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli notkuin netissä varmaan jotain kotitöitä paossa kun Ilu tyrkkäs puotiinsa sekalaista seurakuntaa. Tämä "Mitä se on? Mitä se on" oli niin saajan näköistä, ettei sitä voinut olla ostamatta.
Lanka oli laadultaan villan, bambun, mohairin ja tekokuidun yhdistelmä ja sitä kului 57g. Kiva kutoa! Silkki teki lankaan mukavan kiillon ja mohair aavistuksen pörröä. Jos joku luuli että tuolta puskee läpi säärikarvoja niin voi vaan hävetä isoon rakon puohonsa.
Keetun lahjus oli tietenkin Vihervaara. Hommasin sen VK:n langan (Lion Brand Yarnin WOOL-EASE Chunkyn) Secretwoolista. Vielä kerran kiitokset hyvästä palvelusta :) Langasta löytyi yksi Keetun lempiväreistä ja ehkä tää huppari onkin nyt meillä nimellä MagentaVaara..
Puikot oli kutoset ja lankaa kului kuudetta kerää. Tein XS:n silmukkamäärällä kun mun käsiala on niin leveää, paitsi että tässä se ei jostain syystä ollutkaan.. Niinpä pingotus oli varsin aggressiivista.. ..hupparista tuli kuitenkin oikein hyvän kokoinen.
Keetu vinkui käsityömessuilta syksyllä pari kerää Noroa. Tilauskin oli valmiina ennenkuin kerittiin edes kotiin asti (8km): rasat ja pipo. Rasat tilattiin ihan perusmallisena, mieluusti huovutettuna ja pipo taas piti olla kopio yhdestä karvapiposta jonka tein Mayalle pari vuotta sitten.
Tässä tunnelmat ennen huovutusta:
Lanka oli siis Noro Kureyonia, väri 154.
Lapaset olen viimeksi tehnyt ala-asteella ja silloinkin tein vaan yhden lapasen jossa oli kaksi peukkua. Fyllit sisälle ja nahkaräpylät alle; keltavihreä Vesihiisi Viski oli valmis. Vanhoille faneille tiedoksi: VV elää ja voi hyvin :)
Lapasten ohjeen katsoin viimeisimmästä Novitasta ja silmukoita tuli 32. Pipoon jäi kolmen yrityksen ja erehdyksen jälkeen 66s. Pipo on suora pala, joka on päätelty kolmella puikolla. Heleppoa ku miehen rankaisu :) Ja lankakin meni kaikki, metrin pala tais jäädä. Rasat nieli ehkä 55g, loput meni pipolle.
Ennen huovutusta lapasten eriparikokoisuus hämäsi. Muna tiesi neuvoa kanaa; ala-asteen kässäope oli kertonut, että uutta mallia opetellessa yleensä kakkoslapanen on huomattavasti pienempi jos ei ole valppaana. Tästälähtien olen.
Yritin ensin pintahuovuttaa mutta hermot meni aika samaan aikaan kun kädet väsyi. Koneeseen siis! 40astetta ja munakello viereen hälyyttämäänä vartin välein tsekkausta varten. Edellinen - täällä esittelemätön - huovutus on vielä kirkkaana mielessä.. Vapaalankahuivi joka nelkyt-asteisen koneilun jälkeen oli ihan lööperiä. Uus kylpy ysikymppiin ja tuloksena oli jämäkkä patukka jolla vois tehdä isoja vahinkoja. Ei puhuta siitä enempää.
Ja tässä lopullinen tulos:
Epätoivon suossa tarpoessani (lue: maksimoitua itsesääliä irtokarkkien säestyksellä) huokailin, ettei tänne blogiinkaan ole enää ikinä mitään valmista esiteltävää. Ja kas: TADAA! Muistin jo syyskuulla valmiiksi tekemäni huivin, jonka olen unohtanut esitellä täällä. Tässä hän siis on, WABI-SABI:
Ja sama auringonvalossa:
Lankana on Noron SilkGardenLite, joka taitaakin olla ainoa kevyttuote meidän perheessä :) Värinumero on 2011, ja lanka koostuu näistä: 45% silkkiä, 45% kidmohairia ja 10% villaa. Ihanaa lankaa, voisin ylistää tässä vaikka maailman tappiin asti.
Huivi on neulottu pitkittäin. Mulla oli siinä 197 silmukkaa ja siitä tulikin ankaran pingotuksen jälkeen parimetrinen. Leveyttäkin oli. Paino sanalla oli. Nyt kun se on ollut ahkerassa käytössä, se on kaventunut kummasti. Pingottelen varmaan jossain välissä uudestaan, jos se nyt kaulasta mihinkään kerkiää.
Värit ovat kauniit ja tästä sävystä puuttuvat mukavasti noromaiset oudot sävyt, tympeä lila ja se ihmeellinen persikka joka usein putkahtaa odottamatta esiin..
Kiva yksityiskohta huivissa oli hapsut, jotka tehtiin jo kutomisvaiheessa. Viimeistelytöihin kuuluikin niitten solmiminen, omaani piti tehdä 180 solmua. Tässä vielä kuvaa "päädystä":
Tämän topin aloitin jo kesähelteillä. En ole tikunnut aikoihin kirjoneuletta ja sen huomasi. Vaikka tykkään siitä, menee hermot niin nopeesti lankojen selvittelyyn etten kehtaa edes kertoa. Niinpä tämä näennäisesti nopeatekoinen toppi valmistui tyyliin -hitaasti-vielä hitaammin-ihan tosi hitaasti-.
Vaan kaikki tulee valmiiksi aikanaan. Tässä siis tämä:
Kaula-aukko oli alkuperäisessä mallissa vähän nouseva, mutta arvelin ettei se pue mun kirahvinkaulaa ja tein sitten omasta päästä tämän. Kaula-aukon reunus ja hihansuut ja rapuvirkattu siistiksi, siitä kiitos ja kunnia ja kaikki muut hyvät kuuluu Solveigille. *aaltoja*
Alareuna ei oikeasti rullaa, jotenkin onnistuin sen taittamaan joka kuvaan. Varmaan se kun yritti aina vetää hulluna mahaa sisälle päin (huonolla menestyksellä) vaikutti asiaan.
Oon ihan simo-tyytyväinen lopputulokseen. Toppi on ihanan kevyt ja pehmeä päällä ja toimii loistavasti esim mustan villatakin alla. Käsivarsistani johtuen en ole mitenkään katkera siitä että valmista tuli vasta ilmojen kylmettyä :) Samasta syystä tein kuvion pelkästää eteen, takana se olis menny ihan haaskeelle.
Tässä vielä kuviota lähempää. Jälki tasoittuu jahka toppi pääsee tutustumaan pesukoneen ihmeelliseen maailmaan..
Osuin oikealla hetkellä Villamokan sivuille ja siellä se oli: täydellisen värinen vyyhti äidin sukkiin. Olin jo ennemmin ihaillut Paraphernalia-sukkia muutamassa blogissa, joten malli oli selvä heti alakaapäälle.
Sukat tuli valmiiksi melkein omin voimin. Olen kyllä silmukoinut ennemmin, mutta nyt en löytänyt mistään sitä käyttämääni ohjetta. Onneksi sain Sannalta Fionasta apuja, nyt kuvittelen taas itsekin osaavani :)
Sukkiin kului mokkasukkaa 80g. Resorin tikuttelin masokistipuikoilla (1.75mm) ja muuten käytin 2.25mm:n puikkoja. Tein molempia sukkia yhtäaikaa, toista bambuilla ja toista knitpicseillä. Täytyy sanoa, että knitpicseissä on sitä jotain!
Sukat osoittautuivat täysin mahdottomiksi kuvata. Jos väri näkyi oikein, ei kuvio erottunut. Ja sama ruottiksi. Tässä ne kaksi ainoaa esittelykelpoista kuvaa kaikista sadoistatuhansista joita räpsin
Mokkasukka on kivaa lankaa kutoa, nämä eivät varmastikaan jää viimeiseksi lajissaan. Ja Paraphernalia.. IHANA MALLI. Iso kiitos suunnittelijalle!
Solveig sai omansa valmiiksi jo ajat sitten , mun oma on jumitellut enemmän ja vähemmän. Huivia on ollut ilo tehdä, eikä vähiten sen nerokkaan muodostumisen takia. Ainoa haittapuoli on ollut tämä:
Huivi söi 260g Teeteen Kamenaa (ihanaa!!!) joista 85g meni vaaleansiniseen osuuteen. Reunus siis oli varsinainen lankasyöppö.. Nelosen puikot ja niistä käytössä sukkapuikot, 40cm pyörö, 60cm pyörö ja ja vielä metrinen pitsiversio.
Tarkka silmäys vielä edelliseen kuvaan, pyydän! Koska ikinä ei uskoisi, että tuosta möykystä tuli lopulta tämä:
Lopputulos: Reunus on kiva, ei tosin niin tyylikäs kuin S:n omassa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen huiviin. Se on ihana kevyt, silti lämmittävä. Kauniskin tuo on. Mun, Keetun ja Miehen mielestä. Maya ei ehtinyt sanoa mielipidettään, koska odotteli aikuiseksi tuloa. Vastaukseksi kehukalasteluihin tuli tiedote: "Kun kasvan aikuiseksi, juon viiniä, käytän nenäsumua ja kiipeän tikkaita." Äitinä toivon, että vaikka olis kuinka aikuinen, niin ei kuitenkaan ihan yhtäaikaa. Kivaa kuitenkin, että toisella on mitä odottaa.
Tämän Mayan rusettitopin PITI olla helppo ja nopea välityö, vaan kyllä vastusti.Tänään, sopivasti nimipäivänä, sain viimein loputkin langat pääteltyä.
Tein numeroa pienemmillä puikoilla kuin mitä ohje neuvoi, ihan sen takia, että pienin ohje oli 98cm ja vaikka se onkin Mayan koko, mun käsiala tekee siitä reilumman. Nyt sitten ennakoin ja tein vähän tiukempaa.
Lankaa kului aika tasan kaksi kerää, kolmannesta meni muutama metri.
Kun on pitkän aikaa kutonut villaa, ei tahdo muistaa kuinka paljon vaikeampi puuvillaan on tehdä sileää saumaa. Olkasaumat tuli tehtyä noin kymmenen kertaa.. Ja itku meinasi tulla eilen, kun useamman yrityksen jälkeen en saanut kädenteitä siistittyä nätisti vaikka mitä tein. Ohjeessa sanottiin, että kerää silmukat puikoille ja päättele seuraavalla kerroksella. Usean muunnoksen jälkeen totesin, että ei vaan vörki. Itsesäälin taturoima viesti Solveigille kantoi kuitenkin hedelmää: palkka sille, siistit hihansuut mulle :) Ja ei kun auton nokka kohti kaupungin toista laitaa kudin kainalossa.
Miestä vähän nauratti, että on se kovaa olla Kutojan Mies. Akka katoaa yön selkään puikot viuhtoen kymmenen jälkeen ja kotiutuukin puolilta öin .Heikkohermoisempaa vois kuulemma hirvittää :)
Jokatapauksessa kohtuullisella korvauksella (paketti Pirkan kermavaahtotäytteisiä tuulihattuja) Solveig virkkasi kauniit kädentiet. Kyllä ystävät vaan on aina tarpeen; yksin en pärjää!
Fionasta tarttui jo aikaa sitten mukaan Tove-langasta tehtyjen huovutusten lehtinen, jossa on PALJON hyviä ohjeita. Tämä tuli tehtyä ensiksi:
Tikuttelin mekon nelosen pyöröllä, paitsi hihan- ja kauluksensuun kolmosella. Huovutus ysikympissä ronskisti, sillä mekko oli ennen koneeseen menoa ihan hervottoman kokoinen.
En voi vaan käsittää miten siitä lopputulos on utuisen sileä ja kaunis, vaikka ennen konetta tanttu näytti siltä kun sen olis kutonut sokea jolla ei oo tuntoa sormissa. Pitäydyn siis vahvasti mielipiteessäni, että Tove on kivoin lanka huovuttaa :)
Tässä vielä sama takaa:
Saaja tuntui olevan tyytyväinen. Silitteli pintaa ja kertoi saaneensa villasukkamekon. Välittömästi kuvausten loputtua kuului käsky: "Mekko heti pois" ja tietoisku: "jos sä putoot pöydältä takapuolelle, sä ehkä meet sairaalaan". Ja sitten vielä sanotaan, että mallit on tyhmiä?
Jos taas vaihtaa joka mainoskatkolla, saa kyllä tunnin aikana tehtyä kaikkia kolmea mutta edistyminen on ihan surkeaa. Ja mitä jos katsookin FST:n tiistai-illan Rebusta (aah!)? Pitääkö hoksata itse kellottaa vaihto kahdenkymmenen minuutin välein? EI oo helppoa olla kolmen työn loukussa, ei.
Mutta niin vaan paistaa työmaallekin välillä ja joku tekeles valmistuu, tällä kertaa oikein TILAUSTYÖ:
Hihojen idea löytyi Anu Harkin Puikoissa-kirjasta. Siinä paita on tehty himoneuloja-tekstillä joka ei itselle oikein iskenyt. Päädyinkin sitten varapikkuveljeni Jukan nuorenamiehenä viljelemän nasevan, joka asiaan vastaukseksi sopivan "SKATE OR DIE" -lauseen innoittamana tähän:
Miestä paita on naurattanut ja villannut keksimään mitä hurjempia juttuja. Päällimäiseksi on jäänyt ehdotus perustaa ÄSJOKI BAD ASS KNITTERS -jengi. Voitaisiin kuulemma sitten kylvää kauhua yhtenäisissä, itsekutomissamme (pujo)liiveissä Äsjoen torilla. Polkupyöräillessäni lastenistuimella varustetulla mummofillarillani kokoontumisajoon voin piiskata itseäni kovempaan vauhtiin hokemalla "I'm a Mean Knittingmachine!"
Olen sanaton. Taidan mennä laittamaan fillaria ajelukuntoon.
Sain kulutettua tähän kummatkin kerät, yli jäi varmaan metrin verran. Pienellä pingotuksella sain vielä vähän lisäsenttejä ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen:
Eli tällainen pannumyssy tuli toisesta hahtuvakiekosta:
Hahtuva oli Pirtin kehräämön tavaraa. En muistanut punnita valmista tyotä (ja se taitaa olla vielä vähän märkäkin) mutta eiköhän siihen uponnut sama määrä kuin edelliseenkin. "Koristeet" tein Létt Lopi-langalla, tummanruskealla ja vaalealla joka oli jotain harmahtavan beigeä.
En tiedä onko muilla samoja kokemuksia, mutta tämä kyseinen kiekko oli huomattavasti hauraampaa kuin punaoranssi edeltäjänsä. Hermot meni kun lanka hiukes ajatuksestakin. En siis tee hahtuvasta mitään hetkeen. Paitsi tietenkin jos tämä mahtava taidonnäyte poikii satoja ja taas satoja tilauksia. Sitten on kai pakko.
Loppuun vielä kymppiuutismainen kevennys. Lapset on tarkkoja, sen tiedän. Mayan kanssa kylvettiin pääsiäisruohoja ja eka homma aamuisin onkin käydä kurkkimassa miltä ne näyttää. Tänään kuului aamulla ihastunut huuto: "Tuu äiti äkkiä kattomaan timanttiheinää!".
Ohraa kun kastelee, niin se nostattaa hienot timangit kärkiin hetken päästä.
Jossain loppuvuoden Kotiliedessä oli joululahjaideoita ja niiden joukossa aivan viehättävä pannumyssy teepannulle.
Lanka oli ihan toista kuin kätköistä löytynyt syksyinen messuhankinta, hahtuvakiekko. Project Spectrumin hengessä ajattelin kuitenkin tuhota sen tähän. Minut livenä tuntevat tietävät, että juon tosi paljon teetä, ja useimpina päivinä haudutan sitä pannullisen jossain välissä. Lähes yhtä useina haudutan pitkään ihan "tavisteetäkin", ei ole mitenkään harvinaista, että iltapäivällä huomaan aamuteen olevan yhä hautumassa kun tiskipöydältä löytyy kuppi mustaa nestettä jossa lilluu vielä pussi.
Vakava puute teeharrastuksessani (muahhahhaa!) on ollut pannumyssyn puute. Nyt sekin on sitten korjattu!
Vaikka ohje oli ihan eri langalle ja tein vaan summassa samalla ohjeella, en olisi voinut paremmin onnistua. Sisään mahtuu just tasan tarkkaan useinmiten käyttämäni Teeman musta pannu. Eli lopetan rapottini sanoihin: "Jos olis paree niin pilalla!"
ps. pannumyssyssä ei suinkaan ole mitään mustaa karvakahvaa tai -uloketta, kuvausassarini Musti vaan parkkeerasi hässäkän kylkeen eikä suostunut siirtymään.
Edit-täti luukuttaa vielä: Kiitos tarkkaavaisen Kaisan, hahtuva on Pirtin kehräämöltä. Niin, ja neuloin tietenkin kaksinkertaisena.
Alkuperäinen ohje oli Sublimen Kidmohairille, mutta koska sitä ei tehdä mustana niin langaksi vaihtui Kitten. Väriä ei voinut kuitenkaan vaihtaa, koska tästä piti tulla yläosa kivalle hameelle. TARKOITUS oli, että pusero suorittaa ensiesiintymisensä kaverien häissä, mutta koko perheen yhteinen harrastus, mahatauti, vesitti ajatuksen. Loppuosa valmistuikin sitten pikkuhiljaa..
Olen neuleeseen enemmän kuin tyytyväinen. Mitoitus oli ihan nappi ja lopputulos hameen kanssa on tosi jees. Tarkoitus olikin kuvata pari yhdessä, mutta tämänpäiväinen räntäkeli teki sisällä kuvaamisen täysin mahdottomaksi. Tai olihan ne kuvat ihan kivoja, niissä näkyi SELVÄSTI, että yläosa on musta. Muu jäi arvattavaksi. Tästä kuvasta välittyvä jäykkä tunnelma on täyttä totta. Pikakuvaussessio jäisessä räntäsateessa ei innostanut poseeraamaan yhtään paremmin ja kauniit sanat kuvaajalle tais olla "ota jo ja vähän äkkiä!" Tämä tais olla ainoa kuva jossa edes vähän erottaa, että pusero on mukakietsu ja että toisella olkapäällä on kaksi kukkaa.
Kukat muuten kiinnitin vaan hakaneuloilla. Ajatuksena kun on askarrella pari muunkin väristä versiota niistä.
Tässä vielä ihan loistava lähikuva irtokukasta: (kuulkaa ironia äänessä)
Lanka on Ilun ihanaista itsevärjäämää, nimikin osuvasti "nahkatakkinen tyttö". En voinut vastustaa tätä sekunnin vertaa ja se haluaminen pakotti oppimaan sukankutomisen.
Lankaa sukkiin kului 80g ja työ vaati kaksi katkennutta bambua. Loppuosan tikuttelin nöyrästi metallipuikoilla. Ja koko oli 2½.
Koska lanka oli niin nättiä, en halunnut tehdä mitään reikäistä (kuulkaa raju itseluottamus omiin taitoihin) vaan ihan sileää jossa väri olisi parhaimmillaan. Mallivalinnaksi tulikin Kyllikki Mitrosen loistavasta "Sukkasillaan"-kirjasta Sirpa-saapassukat. Kantapään mallista en osaa sanoa "mikä" se on.. mutta kärjessä on spiraalikavennus. Niin ja sukan suu on sellanen kaksinkertainen käännetty. Helppoa kun heinänteko! Onneksi ette kuitenkaan kukaan ollut kellottamassa tuossa vieressä kun tein ekan sukansuun. Vauhti oli lievasti hidas ja poski jälkeenpäin kipeä kun oli pitäny pitää kieltä niin tiukasti siinä. Hmhm.
Tässä vielä toinen kuva ihasteltavaksi:
Lupasin 11111-luvun bongaajalle jotain pientä kivaa ja Hannalle lähti sitten nämä Hannan-lempiväritossut:
Ja siis nämä molemmat on tehty Ilun ihanaisella balleristiohjeella, lankana edelleen ihan suosikiksi tullut Sandnesgarnin Tove.
Lankaa kului vaan 250g vaikka ohje veikkasi 400g! Yleensä mulla tuppaa lanka loppumaan kesken, mutta tällä kertaa näin.
Tää kuva ei tee nyt kyllä yhtään oikeutta paidalle! Valitettavasti. Paita on kerännyt kovat kehut täällä kotona, niin värin kuin mallinkin puolesta mutta tässä näyttää ihan hassulta. Ja tämä nyt oli kuitenkin se paras kuva..
Lisäksi näyttää pahasti niinkuin pitäisin ylpeänä "odotusmahasta" kiinni. Sori vaan, läskiä kaikki. Juuri ruokapöydästä nousseena sanon vaan eilen lukemani viisauden : Iso vatsa on tyhjänä ruma!
Tikkuajille lisäksi tiedoksi: Viitaten eiliseen keskusteluumme KUKA VETÄÄ VATSAA SISÄLLE KUVATTAESSA joudun toteamaan, etten ole nyt ihan varma tästä kuvasta. Toisissa vedin, toisissa en, mutta koneelta kuvia katsellessa en erottanut kummat on kumpia.
Toivottavasti EN vedä tässä... binksukelejä odotellessa :)
No, valmiina ja käytössä on jo tämä huivi (tunnetaan täälläpäin myös nimellä kaulahitti):
Lanka on Garnstudion ihanaa alpakkaa ja väri oikeasti petrooli jossa aavistus harmaata. Salama kadottaa vähän tuota kuviota mutta sepäs on se vanha tuttu lehtikuvio jota olen viimeajat viljellyt vähän joka paikkaan. Sori vaan jos kyllästyttää.. mutta kun sitä on niin kiva neuloa niin epäilen vahvasti, että samaa lajia tullaan vielä näkemään tässä blogissa.
Lehtikuvion ohje on Suuren Käsityölehden 11/07 satoa, siellä lehtikimonona. Lankaa tähän meni tasan 250g, yli ei jäänyt kuin parin metrin pätkä paikkoovärkiksi. Puikot oli vitosen pitsiaddit ja neuloin langan kaksinkertaisena. Lopputuloa oli ihanan pehmeä ja uskoakaseni lämmin.
Tarkoitus oli neuloa huivi itselle, mutta jo alkumetreillä (senteillä kai tässä tapauksessa) työssä alkoi lukea mielestäni ihan toisenlainen nimi. Epäilykset kruunasi Keetu, joka totesi huivin näyttävän ihan "Liinulta". Lopputulos: huivi lähti kohti Rovaniemeä ja päätös oli helppo. Liinu kun näki tämän huivin tekovaiheessa ja ihasteli sitä.. .. ei ehkä kuitenkaan ihan niin vankasti kuin tyttärensä :) Fannyn aika kuluukin nyt perintöä odotellessa. hih!
Joustinneuleinen keeppi / kauluri
Ohje on Tellulta saatu Wendy Fusion-lankaan liittyvä ohje (joustinneuleinen keeppi). Mulla kuitenkin lankana oli Novitan Rose-mohair kaksinkertaisena. Puikot oli 6½-bambupyöröt ja lankaa meni n. 150g.
Te joille olen vannonut että teen ensin ne kaksi kesken olevaa puseroa valmiiksi tiedoksi seuraava tekosyy: Sain lauantaina ihanaakin ihanamman uuden takin, johon tarvitsin kaveriksi kaulurin. Langat kun oli äidin ostamia niin mun mielestä niitten kutomista ei vaan lasketa :) Eikä tähän saanut menemään kuin pari iltaa tv:n ääressä.. nyt palaan nöyrästi takaisin alkuperäisiin toimiini.
Tässä vielä tekosyyn puolustus:
Ja tälläistä on valmistunut:
Lanka oli alkuperäisessä ohjeessakin käytetty SandnesGarnin Tove. Karkean tuntuinen, ohkainen lanka josta ei ikinä uskoisi, että se huopuu niin kauniisti ja kauniiksi.
Itse tykkäsin kovasti näistä tossuista, toivotaan että ovat mieluiset myös saajilleen.
Äidin pakettiin pujahti tämä:
Lehtikuvion kopioin Käsityölehdessä 11/07 olleesta lehtikimonon ohjeesta. Puikot oli vitosen pitsiaddit.
Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Huivista tuli juuri niin ilmava kuin toivoinkin ja kaunis helmenharmaa väri sopi mielestäni kuvioon hyvin.
... taustalla joulusaunan lämpiämisen odottelu sujuu varsin leppoisissa tunnelmissa: Keetu vaan nautiskelee joulusta, Mies nauraa mielipuolisesti lukiessaan aamupaketista löytynyttä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa ja Maya ja pikkukissit harjoittavat sanatonta yhteistyötä: kissit hyppivät kuusesta suklaapalloja irti ja Maya kerää ne kuusen alta. Sanomattakin taitaa olla selvää, että yksikään pallo/käpy ei pääse enää takaisin oksalle? Ei uskoisi että tuollanen pikkuipana on niin taitava ja varsinkin nopea aukomaan kääreet suklaan päältä. Äitiinsä tullut? :)
Valmista on tullut: tein ystävälleni Sarille tummanruskeasta Tovesta Ullassa esitetyt balleristitossut. Tuli aivan ihanat, ja lankaa meni kerällinen. ...niin ja toisesta kerästä ehkä metrin pätkä.
Tove huopui tosi kauniisti, tosin kun pesupussissa huovutin niin vasta 90 astetta antoi halutun lopputuksen. Tekeminen jäi vähän viimetinkaan ja niinpä kun olin saanut kiinnitysnapit ommeltua piti jo lähteä kiiruulla niitä viemään, ja kuvan ottokin unohtui.
Puikoilla muuten tapahtuu tällähetkellä seuraavaa:
Yks toinen hermoja rassaava asia on tämän hetkinen valo! Miten ihana tumman oliivinvihreä lanka voi kuvassa muuttua ihan tyhmäksi harmaan sävyiseksi epäväriksi?
Sitten vielä hermostuttaa nää assarit: eikä mistään saa enää ammattitaitoista kuvausavustajaa?? Mieluiten ruoka- ja rapsutuspalkalla niinkuin nää nykyisetkin..
Kuvia katsellessa kuvitelkaa siis lanka oliivinvihreäksi KittenMohairiksi ja ihailkaa kaikessa rauhassa :)
Keetun kietaisutakki tuli viiiiiiiiiiimein valmiiksi:
Vähän teko vastusti, kun ohje vaikutti paikoin hieman sekavalta. Eikä ainoastaan vaikuttanut, tarkistussoitto ohjeen tekijälle pisti hänetkin hämmennyksiin hetkeksi :) ...ja pakko oli myöntää, että ajatus oli kirjoittaessa varmaan hetkeksi kadonnut. Hyvä niin, hetken nimittäin epäilin vakavasti sisälukutaitojani.
Tämä neule oli tosi kiva tehdä, PAITSI tuo helevetin reunoja kiertävä kahdeksan silmukan levyinen kaira. Tekis tällästä samanlaista mieli itsellekin, alpakasta tosin, mutta hetkeen en aio ahdistua neulomaan tuollasta pikkujoustinta.
Loppuun vielä pakollinen Maya: Kun on tehokas niin on tehokas! Kun rutistetaan, rutistetaan kunnolla ja kun syödään tuttia, tutitetaan kunnolla eikä millään puolella teholla :)
Jakin olemus vaikuttaa hieman kärsivältä, mutta irtipäästettäessä kiipesi heti takaisin Mayan syliin.
Eilen tikkuajien mukavassa illassa otin vastaan ihan aiheellisen kuitin Päiviltä koskien tätä KÄSITYÖblogia.. Niin että missä ne valmiit työt on vai onko vaan paljon puhetta ilman tekoja? No hidas on tahti, myönnän sen, mutta onneksi oli jäänyt yks valmis työ laittamatta tänne :)
Nakkisormieni tikkuama neule on tehty Novitasta löytyneestä ohjeesta, lehti 1/05 ja siitä malli 29. Alkuperäinen feikkikietaisuneule on tehty Tenneseestä, mutta tää mun oma Butterflystä, jota kului 360g. Tuohon kuuluis vielä feikkivyö, mutta kuten eilen julistin kanssatikuttelijoille, ei oo kypsempää hommaa kun muutaman silmukan levyisen kairan neulominen. Hyydyttää mut ihan täysin!
Tein M/L kokoisen silmukkamäärillä, ja mun ylileveällä käsialalla se on täydellisen sopivan mun hivenen suurempaan kroppaan. Maha näyttää kyllä tässäkin kuvassa ihan hirveeltä mutta se ei valitettavasti ole neuleen -eikä kuvaajan- syy. ...ja miten voi olla ihmisellä lihavat sormetkin?? Ehkä yritän ens kesäksi töihin Sirkus Sariolan lihavaksi naiseksi, silloin sais ainakin talven vetää mättöä hyvällä omalla tunnolla. Työjuttuja nääs :)
Lanka (Bigga) itsessään oli nopeaa ja helppoa kutoa. Ohje malliin löytyi Anu Harkin Puikossa! -kirjasta. Ohje oli mukavasti kirjoitettu, mutta jäin vähän kaipaamaan mittoja. Maya kun on jotain 80 ja 90 sentin väliltä ja arvelin olevani kaukaa viisas (ja läheltä hyvännäköinen) kun teen takista 100-senttisen. Noh, takki on aika justi vaikka mun käsiala on tunnetusti leveää. Hihat jouduin tekemään kahteen kertaan, ekat kun oli ihan liian pitkät vaikka ne tein pienemmän koon mitoilla. Siitä en kyllä "syytä" ohjetta, Maya kun on äitiinsä tullut eikä omista pitkiä raajoja :)
Reunuksen virkkaus naurattaa vieläkin. Siihen käytettiin Fritids-lankaa ja uutena tuttavuutena sekin oli suht ok. En siis osaa virkata, ja Keetu piti mulle virkkauksen lyhyen oppimäärän ennen toiseen kotiinsa menoa. En vieläkään tiedä mitä virkkasin ja kuinka, mutta reunus onnistui ihan kohtuullisesti. Voi olla, että jossain vaiheessa haluan tehdä sen uusiksi ja paremmin, mutta nyt oon ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni.
Huppari on tosi kiva päällä, vaikka ei tällästä möhkylää yhtään kyllä pienennä.. Mutta mitäs muutama lisäkilo nyt tässä massassa tuntuu :)
Käyttäjä oli tyytyväinen, olivat kuulemma sopivan napakat.
Kovan onnen Ruffle Jacket on viimein valmis :
Lankana siis on SandnesGarnin Kitten Mohair, väri 6755.
Jakusta tuli taas kerran yllättävän suuri..kiitos käsialani, jota voi kuvata niinkuin omistajaansa: "Leviä ja komia niinku Zetorin pyörä". Yritin ennakoida tämän ongelman tekemällä m-koon ohjeella, mutta niinkuin näkyy, ei ole pieni xl-kokoiselle käyttäjälleen. Hihoista jätin kylmästi 7cm pois, mutta ei ole silti liian lyhyet..
Tein jakkuun vielä vyönkin, jos vaikka joskus haluaisin kietoa sen tiukemmin ympärilleni :)
Reunuspitsi oli ihanaa tehdä, ja hyvä että sen teko oli mieluista, koska sitä piti tehdä kokonainen kerällinen.
Kiitokset vielä äidille isosta avusta hihojen kiinnityksen kanssa! Omat taidot kun ei riittäneet ihan tyydyttävään lopputulokseen.. hihoista tuli just hyvät, vaikka kuvassa niitä vähän mörveltää alla oleva pitkähihainen paita.
Täytyy sanoa, että tätä hupparia oli niin kiva tehdä, että ajattelin tehdä itsellenikin samanlaisen, mutta käyttää lankana mohairia.
Hmm.. Keetua kiinnosti ehkä kiven verran poseerata mallina :) Valo pikkusen tummentaa väriä, oikeasti väri on heleän raikas ja enempi sellanen appelsiinin värinen.
Takista pitää kyllä isosti kiittää äitiä, joka avusti laittamalla kauluksen nätimmin kiinni, omat taidot ei ihan riittäneet niin siistiin jälkeen kun mitä halusin.
Tarkoitus oli kuvata tämä ihanuus siis Mayan päällä, mutta se nyt ei tietenkään sopinut neidille itselleen. Kun sain takin puettua päälle oli suupielet niin alhaalla, etten edes tiennyt niitä saavan moiseen asentoon. Edes kaikkien kasvatusoppien hyväksymä "äiti antaa karkin kun annat ottaa kuvan" ei tepsinyt, ja niinpä takki on nyt sitten tylsästi olkkarin pöydällä.
Pakko tähän samaan on kyllä mainita toinen yhtä sitkiä työ:
Viime vuoden loppu meni Keetun joululahjan kimpussa. Työtä tietenkin hidasti se, että sitä pystyi tekemään vaan silloin kun neiti itte oli koulussa, ja iltaisin ei enää jaksanut keskittyä niin pikkutarkkaan pistelyyn..
