Luin tämän jo muutama päivä sitten, mutta en vieläkään tiedä mitä tästä kirjoittaisin.

Kirja kertoo Tarusta, pienen tyttövauvan äidistä. Elämä on  - tai pitäisi olla - ihanaa, mutta menneisyyden asiat eivät päästä nauttimaan siitä.
Tarun veli Sakke on narkkari, ollut jo yläasteikäisestä lähtien. Veljen ratkaisuja on vaikea hyväksyä ja vanhemmatkin ovat lakaisseet Saken ja ongelmat näkymättömiin. Oma onni tuntuu liian hyvältä, kun vieressä on veli jonka elämä on pelkkää alamäkeä.

Kirja on samaa hienoa tekstiä jota Marttisen aiemmatkin kirjat ovat. Se pohtii viiltävästi rakkauden raskautta, ihmisen vastuun rajoja ja sitä kuinka isoa taakkaa yksi ihminen pystyy kantamaan. On raskasta huomata, että oma rakkaus ei vaan riitä.

Lukemisen arvoinen, ehdottomasti. Vähän jäi ahdistava jälkimaku.. .. ja kovasti kirja kummittelee mielessä vielä päivienkin jälkeen.