Eilen olis ollu  hirveesti hommaa. Olis pitäny pestä keittiön ikkuna vastaanottamaan uudet verhot, siivota kaaoksen vallassa oleva koti, noukkia marjoja mehustusta varten, pestä pyykkiä kun oli sataan vuoteen eka päivä kun paistoi arska ja oli edes pieniä toiveita saada pyykit kuivamaan saman päivän aikana. Olis pitäny mittailla ja suunnitella kiukuttelevan neuletopin mittoja, pestä lisää pyykkiä, raivata puhtaan pyykin vuori, käydä ruokakaupassa. Olis pitäny.

Kun ahdistus tekemättömistä töistä kasvoi isoksi peikoksi, oli jäljellä enää yksi ratkaisu. Kiireen poisto.

Lapset autoon, lankaa ja luovaa mieltä kassiin ja Solveigin luo.

Kotiutuminen monta tuntia myöhemmin, mieli zen-tilassa. Nämä mukana:

1847838.jpg

Saa - ja pitääkin- kadehtia. Luonnossa ne on vielä hienompia.

Jatkohoito: Mayan kanssa kahdestaan nautittu iso kebabannos. Maya söi lihaa, sipulit ja suolakurkut, kaikki isosti dipattuna kastikkeeseen. Viimeiseksi säästi jalapenon ja imeskellen sitä kehui  rjrakastavansa väkevää ruokaa kolmevuotiaan varmuudella.

Jälkkäriksi oli sieniruokaa :) , itse jätin väliin ja poimin mehumaijallisen marjoja.

1847840.jpg