Tällä viikolla mun hermoja on koeteltu raskaamman päälle. Ihme kyllä syynä eivät ole olleet jälkikasvuni. Mutta ei niin huonosti voi mennä etteikö sitä saisi käännettyä voitoksi. Tällä kertaa tavoittelen myös taloudellista nousua nerokkaalla ideallani.

Ajattelin myydä tämän kurssi-idean kansalaisopistolle ensi syksyksi. Jaa, vai taitaisi keväällekin ehtiä vielä jos vetäis sellaisen tiiviin viikonloppurykäisyn. Tällä lähdetään:

Tarvikkeet:
-auto
-auton avaimet, ainoat laatuaan
-hässäkkää täynnä oleva kotiinpaluu, sisältäen murkun, kolmivuotishulluutta potevan ipanan, kaupankassin, kässäpussin ja käsilaukun.

Näillä tarvikkeilla pitäisi kohtuu helposti saada aikaan tilanne, jossa auton avaimia ei vaan enää löydy seuraavana päivänä. Ei mistään. Ei autosta. Ei sisältä. Ei pihalta. Ei lipastojen alta, tiskikoneen päällä olevasta rotanpesämuodostelmaisesta tavarakasasta, sängystä, vaatteitten seasta, eilisestä roskiksesta, ei mistään.

Kun takana on tarpeeksi etsintää ja ahdistus kasvaa, voi turvautua hetkelliseen helpotukseen: muiden syyttelyyn. Vinkki: helpointa on valita porukan pienin kohteeksi. Kun ei tunnustusta tipu, voi koventaa otteita. Koska meillä ei lähimaastosta löydy henkkamaukan tai ikean järjestämää lasten toimintakeskusta, järjestin lapsityövoiman omiin tarpeisiin.