Takakannesta: " Jo Mackenzie tarvitsee elämäänsä uuden alun. Juuri keskeksi jäänyt kahden pienen pojan äiti, jonka pankkitili on pakkasella, päättää muuttaa Lontoosta pieneen uneliaaseen Brogate Bayn merenrantakakupunkiin ja ottaa hoitaakseen isoäitinsä pölyttyneen lankakaupan.
Meripihkan värinen mohairlanka, paikkakunnalle muuttava maineikas filmitähti ja kakkuja ahmiva Stitch'n'Bitch-ryhmä auttavat Jota tarttumaan oman elämänsä puikkoihin."

Eli siis neuleromaani :) Alku vaikuttikin neulojan silmin lupaavalta. Ensimmäisen kahdenkymmenen sivun aikana oli mainittu nimi Rowan ja päähenkilö hoiti hermojaan kutomalla. Ekat 70 sivua kerättiinkin satunnaisia neule- ja lankajuttuja kokoon, mutta sen jälkeen kirja olisi voinut olla mikä tahansa kirja. Langat ja neuleet vilahtelivat juonenkäänteissä, mutta välillä tosi väkinäisesti. Itse kirja oli kyllä ihan mukavaa luettavaa, ja ehdottomasti parempi kuin se Pieni masennusLankakauppa.

En osaa sanoa minkälainen se hyvä neuleromaani sitten on. Mulle siinä pitäisi olla enemmän lankahehkutuksia enkä pistäisi hanttiin päähenkilön neuleen tekemisvaiheista lukemista. Eilen mohairia purkaneena antaisin arvon myös massiivisista epäonnistumisista lukemiselle :) Myös neuleryhmä olisi saanut olla enemmän esillä. Luulisi, että puheliaasta ja neulovasta naisporukasta saisi enemmänkin juttua irti. Tai sitten olen vaan tottunut niin hyvälle kun joka toinen viikko kokoonnun jutuiltaan laadukkaassa ja muutenkin mukavassa porukassa.  Jään siis odottamaan seuraavaa neuleromaania suurin odotuksin. Se voisi vaikka olla kotimainen.. 

Ai niin. Kirjassa jäi vaivaamaan yksi kohta. Päähenkilö teki koristeeksi kukkia puuvillalangasta ja kukan keskusta tehtiin mohairista. Hmmmm. Mielenkiintoinen yhdistelmä :)