Uusi (ainakin itselleni) kotimainen dekkaristi.

Antiikkilipasto kertoo kerrostalossa sattuneesta kuolemantapauksesta. Naapurissa asuva vanharouva Paula Roos alkaa epäillä, että itsemurhaksi oletettu kuolema onkin jotain ihan muuta. Tietyt asiat kuolleen Eija Wibeliuksen menneisyydessä antavat vainajasta ihan uudenlaisen kuvan hänestä. Lisäksi ihmetystä herättää asunnosta kadonnut arvokas antiikkilipasto.

Kirja on ihan perusdekkari. Hidastempoinen, mutta hitautta paikkaavat mielenkiintoiset ihmiset. Kirjan takakannessa sanotaan, että kirjoittajan antiikin ja taiteen tuntemus antavat herkullisen lisämausteen tarinaan. Hmmm.. Pikemminkin jää tunne, että kirjoittaja ei ole saanut tarinaan tarpeeksi potkua ja materiaalia, ja sitä on paikkailtu antiikkiluennoilla. Mun makuun liikaa tietoa! Tai sitten vaan tökitti se, että se tieto kerrottiin aika luennoivaan sävyyn. En voi kuvitella, että tosielämässä ketkään puhuisivat keskenään tällä tavalla.

Ihan ok kirja, huonompiakin on tullut vastaan.