Kirja on tarina Paula Spenceristä, osa-aikasesta siivoojasta, alkoholistista ja neljän lapsen äidistä. Hän kertoo, kuin paikallisdiscosta alkanut ihastus johti häihin ja  unelma-avioliittoon. Vaan kuinkas sitten kävikään? Mies muuttui pahoinpiteleväksi hermokimpuksi ja Paula itse tutisevaksi alkoholistiksi. 

Mustaa huumoria tulvillaan oleva kirja on eräänlainen selviytymistarina. Vaikka tilanteessa ei valoa lukiessa näy, jollain kummallisella tavalla tarinassa on silti kokoajan toive paremmasta.

Edellinen kirja (Tulivuoren partaalla) oli vähän masentava kesälukemiseksi. Tämä kirja ei päästänyt yhtään sen helpommalla. Paljon ajatuksia vaikeista asioista. Mutta tätä lukiessa heräsi myös nälkä: muistan nähneeni tälle kirjalle jatko-osan. Se on siis kirjastopäivä tänään :)