Yhdeksäs Erik Winter -dekkari.

"Mitä yhteistä on gangsterilla, kirjailijalla, poliitikolla, tavallisella kaduntallaajalla sekä rikoskomisariolla, jota kalvavat epäilys ja lamauttava päänsärky? Göteborgin intiaanikesässä miesten kohtalot kietoo yhteen vanha mysteeri, yli kolme vuosikymmentä sitten kadonnut tyttö. Mielestä torjuttu menneisyys ajaa heistä jokaisen katsomaan kuolemaa silmästä silmään."

Yksi parhaista Wintereistä! Aivan loistava juoni joka antoi välillä arvata jotain ennakkoon ja sitten taas sekoitti pakan niin etten itse ollut enää varma mitä arvasin ja koska.. Henkilöt ovat hyvin rakennettuja ja tuntuu, että moni sivuhenkilökin riittäisi omaksi kirjakseen. Tunnelma on yhtä harmaan sävyinen kuin ennenkin, mutta silti pientä toivoa herättävä.

Tätä kirjaa lukiessa oli lähes haikea olo. Takakannesta kun bongasin, että tämä on toiseksi viimeinen Winter-kirja. Miten tulen toimeen ilman lisätietoa näitten jo niin tutuksi tulleiden henkilöiden elämästä? Mähän tiedän näistä varmaan enemmän kuin työkavereistani :)