16. Scarpetta-kirja.

Miksi, oi miksi mä koen, että mun on pakko lukea aina uusin Scarpetta vaikka ainakin viisi edeltäjää on olleet keskinkertaisen ja huonon välillä? Tämä uusin ehkä oli kuitenkin paras hetkeen, vaikkei silti mikään erinomainen.

Tuntematon vainoaja alkaa levittää Scarpetasta erittäin inhottavia törkyjuttuja netissä. Pahinta asioissa on se, että osa niistä täytyy olla peräisin joltain Scarpetan lähipiiristä, niin tarkkaa tietoa niissä on.

Samaan aikaan Scarpetta joutuu mukaan tutkimukseen, jossa kidutusmurhasta syytetty mies suostuu puhumaan vain Scarpetan kanssa. Tapaus vaikuttaa lähes selvältä, kunnes asiat lähtevät kääntymään ihan päälaelleen.

Kyllä tämä sen verran piti otteessaan, että tuli luettua aika nopeasti. Ja vaikka viime osan jälkeen taisin vannoa, että nyt loppuu näitten lukeminen, niin ehkä annan seuraavalle sitten kuitenkin mahdollisuuden.

20. Dirk Pitt -jännäri. (mun hyllystä puuttuu vaan kaks..)

Joulujussi muisti mua uusimmalla Cusslerilla ja hyvä niin. Oli mukava aloittaa vuosi varmasti hyvällä kirjalla :)

Tällä kertaa Pitt ja kumppanit seikkailevat varsin hyytävissä tunnelmissa Kanadan pohjoispuolella. Näillä pakkasilla oli toki helppo samaistua naamojen jäätymiseen!  Etsinnän kohteena oli 165 vuotta aiemmin ahtojäihin haaksirikkoutunut alus, jossa kuuleman mukaan pitäisi olla rutenium-nimistä harvinaista metallia. Sitä taas tarvittaisin -mihinkäs muuhun- kuin maailman pelastamiseen...

Vauhdikas tarina joka piti mielenkiinnon yllä. Samalla tarpeeksi kevyttä ollakseen vaina ja ainoastaan mukavaa viihdettä. Vaikka tarina välillä vähän kauhistuttikin :)

Dirk Pittin ystäville pakollista "peruskauraa".

Kymmenes ja viimeinen Erik Winter -dekkari.

"Takakannesta:" Kaksi nuorta naista löytyy murhattuna sängystään, ja rikoskomisario Winterin rantatontille ajelehtii kuollut mies. Näistä ruumiista kehkeytyy Winterin viimeinen juttu, joka uhkaa käydä liiankin henkilökohtaiseksi - ja hengenvaaralliseksi."

Viimeinen Winter -dekkari on erinomainen, yksi sarjan parhaista. Täytyy tunnustaa, että vaikka tähän on hyvä lopettaa, niin jään kyllä kaipaamaan näitä henkilöitä.

Superhyvä dekkarisarja, joka kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä!

Kolmas Yashim Togalu -dekkari.

Eunukkietsivä Yashimin uusin seikkailu sijoittuu Istanbulin lisäksi ah niin ihanaan Venetsiaan. Sulttaani antaa Yashimin tehtäväksi hankkia käsiinsä Bellinnin kadonneen maalaukseen jossa pitäisi olla muinainen sotapäällikkö. Yashim pyytää avuksi ystäväänsä Palewskia ja pian Palewski onkin soluttautuneena Venetsian seurapiireihin.

Jos edellinen Goodwinin kirja olikin hienoinen pettymys, niin tämä taas oli lähes ensimmäisen osan veroinen. Tykkäsin tosi lujaa!

Takakannesta: "Lintuharrastaja Ruben Nilsson löydetään sängystään kuolleena. Kun Nilssonin naapuri tuodaan sairaalaan henkitoreissaan, lääkäri Jonatan Eriksson aavista peloista pahimman käyneen toteen. Gotlannissa riehuu tappava lintuinfluenssavirus."

Tästä lähteekin käyntiin varsin vauhdikas dekkari, jonka tapahtumat sijoittuvat kauniiseen Gotlantiin. Keskellä kaaosta RIkostarkastaja Maria Wern yrittää hoitaa työnsä ja perhe-elämänsä, josta ei hankaluuksia puutu.

Kirja maalaa pelottavan kuvan lintuinfluenssasta. Onneksi en lukenut tätä ennen kuin "sika" oli jo sairastettu :)

Mainio perusdekkari. Kyllä ne ruottalaaset osaa!

Lisa Seen aiempi suomennettu kirja Lumikukka ja salainen viuhka teki muhun niin lähtemättömän vaikutuksen, että paineet tälle seuraavalle kirjalle oli melkoisen kovat :)

Kirjan tarina kiertyy Pionipaviljonki-oopperan ympärille . Sen romanttinen rakkaustarina on lumonnut monet sisätiloihin suljetut tytöt ja katsellessaan näytöstä sermin takaa tarinan päähenkilö Pionikin hullaantuu siitä täysin. Lisämausteen antaa vielä vilaukselta nähty nuorimies, joka salpaa nuoren tytön hengen. Sattuman oikusta nuoret tapaavat puutarhassa ja ihastuvat toisiinsa päätäpahkaa.

Miehen ja oopperan herättämät tunteet ovat niin vahvat, että Pioni, jonka pitäisi pian avioitua isänsä valitseman miehen kanssa sulkeutuu huoneeseensa ja alkaa hitaasti riutua.

Jep. Jos lukee vain kirjan takakannen tai yläpuolella olevan tekstin, ei se juuri houkuttele tarttumaan kirjaan. Mutta se, mitä itse pitää tarinan loppuna, onkin vasta alkua ihan toisenlaiselle tarinalle.

Itse luin tätä kirjaa jokaisen tilaisuuden tullen. Teksti on niin hienosti kirjoitettua ja tarina haikeudessaan niin kaunis, että jopa tällainen allekirjoittaneen kaltainen kyynikko oli vaikuttunut.

Kirja ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin edeltäjänsä, mutta siihen ei ole pystynyt moni muukaan. Tämä traagisen kaunis rakkaustarina on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lisäksi se avaa hienon ikkunan menneeseen Kiinaan ja heidän kulttuuriinsa.

Neljäs dekkari.

Alkuasetelma on vähintääkin mielenkiintoinen: Samana päivänä kun poliisi Patrik Hedström saa uuden kollegan Hanna Krusen, tuntematon nainen kuolee auro-onnettomuudessa. Kaikki viittaa rattijuopon itsensä aiheuttamaan kolariin, mutta Patrikin vaisto sanoo muuta. Ja kun yksityiskohdat tarkentuvat, on selvää, että kyseessä on murha.

Samaan aikaan Tanumsheden pikkukaupungissa aloitetaan tosi-tv-sarjan kuvaukset ja kaupungin elämä tuntuu sekoavan täysin.

Serkkuni Kirsi (joka epäreilusti lukee Läckbergejä lahden toisella puolella alkuperäiskielellä ja reilulla etumatkalla) varoitti, että tämä ei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä. Eikä se kyllä ollut. Silti se pesee monta muuta dekkaria :)

Ei siis ihan niin hyvä kuin mitä odotin, silti kovasti lukemisen arvoinen.

Kolmas ja valitettavasti viimeinen osa Neshovin perheestä kertovassa trilogiassa.

Tästä kirjasta on kauhean vaikea sanoa mitään, ettei pilaisi lukunautintoa sellaiselta joka ei ole tätä vielä lukenut. Elämä Neshovin sikatilalla jatkuu ja Torin tytär Torunn yrittää selvitä sekä sikatilan että isoisän hoidosta. Arki on erittäin rankkaa, mutta onneksi avuksi palkattu lomittaja vähän piristää elämää.

Kööpenhaminassa Torunnin Erlend-setä valmistautuu tulevien lastensa syntymään elämänkumppaninsa Krummen kanssa ja jatkaa samalla Neshoviin sijoittuvaa kesäasuntosuunnitelmaansa.

Toinen setä Mardigokin järjestää elämäänsä kummasti uuteen uskoon. Kaikilla menee siis hyvin, vai meneekö?

Kirja piti ahmia, edeltäjiensä tavoin. Silti sen loputtua teki mieli kirkua: näin tätä tarinaa ei voi lopettaa! Siksi kieltäydynkin uskomasta, että lihava nainen olisi loppulaulunsa laulanut. Tähän on PAKKO tulla jatkoa. Ihan pakko. Ja mielummin vähän äkkiä.

Blogi on ollut kovasti hiljainen. Valmiita töitä olisi, mutta puuttuu voimat ja jaksaminen niiden kuvaamiseen. Keskeneräiset etenevät hiljakseen. Ja paino sanalla hiljakseen.

Tähän vaisuun vaiheeseen elämässä on kuitenkin iso syy. Menetin isäni marraskuun aikana ja nyt on vaan kerätty voimia tähän päivään että selvitään hautajaisista.

Pena 4.6.1947 - 21.11.2009

Tämän hienon kollaasin isästä teki serkkuni Juha. Tänään se koristaa pöytää muistotilaisuudessa.

Ikävä on hirmuisen kova.

Yhdeksäs Erik Winter -dekkari.

"Mitä yhteistä on gangsterilla, kirjailijalla, poliitikolla, tavallisella kaduntallaajalla sekä rikoskomisariolla, jota kalvavat epäilys ja lamauttava päänsärky? Göteborgin intiaanikesässä miesten kohtalot kietoo yhteen vanha mysteeri, yli kolme vuosikymmentä sitten kadonnut tyttö. Mielestä torjuttu menneisyys ajaa heistä jokaisen katsomaan kuolemaa silmästä silmään."

Yksi parhaista Wintereistä! Aivan loistava juoni joka antoi välillä arvata jotain ennakkoon ja sitten taas sekoitti pakan niin etten itse ollut enää varma mitä arvasin ja koska.. Henkilöt ovat hyvin rakennettuja ja tuntuu, että moni sivuhenkilökin riittäisi omaksi kirjakseen. Tunnelma on yhtä harmaan sävyinen kuin ennenkin, mutta silti pientä toivoa herättävä.

Tätä kirjaa lukiessa oli lähes haikea olo. Takakannesta kun bongasin, että tämä on toiseksi viimeinen Winter-kirja. Miten tulen toimeen ilman lisätietoa näitten jo niin tutuksi tulleiden henkilöiden elämästä? Mähän tiedän näistä varmaan enemmän kuin työkavereistani :)