...pitääkö ensin tunnustaa jotain? Vaikka olen tykännyt tosi paljon Mankellin Wallander-kirjoista, en ole saanut luettua varmaan kuin yhden "muista". Jotenkin lukeminen tyssää aina alkusivuille, vaikka aiheet ovatkin olleet mielenkiintoisia.
Mietinkin ennen Kennedyn aivojen aloittamista, että saas nähdä kuinka taas käy. Tämä kirja kuitenkin tempaisi heti mukaansa, eikä keskenjättäminen tullut mieleenkään.
Kirjassa äiti yrittää selvittää kuolleen poikansa elämää, josta ei yllätyksekseen tiedä yhtään mitään. On vaikea hyväksyä pojan itsemurha ja moni asia viittaakin siihen, että poika olisi tapettu. Lisäksi poika on tutkinut jotain, josta kukaan ei kuitenkaan tiedä oikein mitään.. Äiti miettiikin kirjassa, kuinka etsitään sellaista mitä joku on etsinyt? Ja mitäs sitten kun löytyy sellaista mistä ei halua tietää..
Kirja oli siis hyvä, vaikka aihe olikin ahdistava. Kirja ottaa voimakkaasti kantaa tämän ajan moraaliin, muistuttaa ikävästi myös omasta välinpitämättömyydestä. Vaikka kirjasta jäi kurja olo, on se silti ehdottomasti lukemisen arvoinen.