Tämä näkyi sisäkännen tietojen mukaan olevan jo kolmastoista (!)Guido Brunnetin tutkimuksia seuraava dekkari. Kirjathan sijoittuvat Venetsiaan, mikä lisää itsellä mielenkiintoa niitä kohtaan. Välillä (muka) tunnistankin paikan jossa liikkuvat :)
Ei kirjassa varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta jotenkin luettua jäi fiilis, että joko tämä oli välikirja parempaa juonta kehitellessä, tai sitten kirjoittajan ajatus alkaa jo Brunnetin suhteen hyytyä.
Itse rikos ja sen selvittely oli taattua laatua, mutta tässä kirjassa ei seurattu Brunnetin perheelämää kovinkaan paljon. Se oli sääli, sillä itse olen ainakin tykännyt lukea perheen sisäisistä asioista.. samoin kuin aina sanavalmiin sihteeri Elettran tekemisistä. Nyt nekin ohitettiin melko keppoisesti.
Takakansi sanoo näin: " Seitsemän kuolemansyntiä, seitsemän motiivia murhaan." Taisin lukea hosuen kun en kyllä keksinyt niin montaa motiivia?
Ihan ok kirja, jos tätä sarjaa on lukenut, niin ei kannata jättää väliin.. Jos taas sarja on jäänyt lukematta niin suosittelen aloittamaan alusta. Hyvää ja viihdyttävää lukemista :)