Lanka (Bigga) itsessään oli nopeaa ja helppoa kutoa. Ohje malliin löytyi Anu Harkin Puikossa! -kirjasta. Ohje oli mukavasti kirjoitettu, mutta jäin vähän kaipaamaan mittoja. Maya kun on jotain 80 ja 90 sentin väliltä ja arvelin olevani kaukaa viisas (ja läheltä hyvännäköinen) kun teen takista 100-senttisen. Noh, takki on aika justi vaikka mun käsiala on tunnetusti leveää. Hihat jouduin tekemään kahteen kertaan, ekat kun oli ihan liian pitkät vaikka ne tein pienemmän koon mitoilla. Siitä en kyllä "syytä" ohjetta, Maya kun on äitiinsä tullut eikä omista pitkiä raajoja :)
Reunuksen virkkaus naurattaa vieläkin. Siihen käytettiin Fritids-lankaa ja uutena tuttavuutena sekin oli suht ok. En siis osaa virkata, ja Keetu piti mulle virkkauksen lyhyen oppimäärän ennen toiseen kotiinsa menoa. En vieläkään tiedä mitä virkkasin ja kuinka, mutta reunus onnistui ihan kohtuullisesti. Voi olla, että jossain vaiheessa haluan tehdä sen uusiksi ja paremmin, mutta nyt oon ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni.
Alin nappi jäi mallin kiireisen aikataulun takia auki, mutta takki siis näyttää suunnilleen tältä.. Kastelukannu kuului kuvausrekvisiittaan mallin mielestä, se oli ehtona sille, että saadaan edes yksi siedettävä kuva. Valitettavasti hupun hauska hiippamalli ei näy tästä kuvasta, siksi piti ottaa toinen kuva ilman mallia:
Napit on silkkaa hifistelyä, tehtiin ne Keetun kanssa yhteistyönä Cernit-massasta. Silmät on pienet lasihelmet. Hmm.. Hanna ehkä tunnistaa yhdistelmän yläaste-aikaisten kirjojen vakiokoristelu-kummituksista.. Häijyn kummituksen kroppa, kiltimmän silmät :) Nää napit ei siis ole mitään mustekaloja!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.