Oon monta kertaa miettinyt paljonko siihen, että valitsen jonkun kirjan luettavaksi vaikuttaa se, millainen kansi kirjassa on. Veikkaan, että aika paljon.
Tämän kirjan ekan osan, Tahitin tyttäret, nimittäin aikoinaan valitsin uutuushyllystä siksi kun siinä oli niin ihanan näköinen kansi. Hyvä kansi oli tässä kakkosessakin, ja niin oli tarinakin.

Kirja seuraa ykkösosan sankarin, Matarenan, miestä. Eräänä aamuna Pito, hurmaava sohvaperuna, loukkaa suosittua radio-ohjelmaa vetävää vaimoaan, ja hämmentyy täysin kun vaimo uhkaa laittaa hänet ulkoruokintaan. Ennen kuin mitään ehtii tapahtua, heidän poikansa sysää pienen vauvansa tuoreiden isovanhempien hoidettavaksi.

Kirja kertoo herkullisesti tahitilaisesta elämänmenosta ja asenteesta elämään. Räiskyvää pariskuntaa seuratessa tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Ja pakko kyllä tunnustaa, hirveän houkuttelevalta kuulostaa elämä tuolla saarella..

Aurinkoinen kirja, just hyvä näihin sateisiin syysiltoihin.