Voi miten voi tulla jostain kirjasta näin hyvälle päälle?

En tiedä on muilla samaa, mutta mulle on vuosien varrella keräänyt sellaisia "turvakirjoja", joita luen uudestaan ja uudestaan. Välillä voi olla pitkäkin tauko, tämän kirjan kohdalla veikkaan kymmentä vuotta, mutta aina niitä palaa lukemaan.. ja aina lopputulos on yhtä miellyttävä!

Eeva Tenhunen on tunnettu mukavista dekkareistaan, mutta tämä Rakas perhe edustaa ihan puhdasta "hömppää". Kirja kertoo Tuulista, joka opiskelee Turussa. "Rakas perhe"-sanoilla alkaa jokainen kotiin lähtevä kirje, joista kirja koostuu. Kirjeen perässä on aina selventävä kertomus tapahtumista, jotka jaksavat naurattaa vaikka lukukertoja on taka pitkälti yli kaksikymmentä.

Olen lukenut tämän kirjan ekan kerran heti kun se ilmestyi vuonna-82. Olin kipeänä kotona, äidille tuli tää kirjakerhosta ja armottomana lukutoukkana aloitin heti sen lukemisen. Muistan kuinka kikatin sängyn pohjalla ja taisi se flunssakin unohtua.. Sen jälkeen olen usein just kipeänä ollessa lukenut tätä, ja aina kun näen kirjan tulee ekana mieleen lasi jaffaa yöpöydällä :)

Koska viime kerrasta on tosissaan AINAKIN se kymmenen vuotta, paljasti kirja pari juttua.. Oon monta kertaa miettinyt osoitetta Käpytie 2 (esim joulukortteja kirjoittaessa tämä tulee aina mieleen), ja yrittänyt muistella kuka kaverini on joskus asunut moisessa osoitteessa. No ei kukaan, se näkyi olevan Tuulihatun osoite.. samoin pari tapahtumaa joita joskus olen muistellut, että kenelleköhän nekin on vuosien varrella sattunut, paljastui tapahtuneen tässä kirjassa.

Kirja ei rassaa aivoja, muttei ole mikään mairea rakkaustarina jollaiseksi hömpän usein ajattelen. Tämä on vaan vilpittömän hyväntuulinen kirja, jonka lukemista suosittelen ihan kaikille.