Psykologinen trilleri kimaltelevan Monacon kääntöpuolesta.  ..sanoo takakansi ja jatkaa: "Minä tapan" on huikea matka sarjamurhaajan mielen syövereihin..

Siis joo, kyllähän tämän luki. Ja vaikka kirja oli 700-sivuinen järkäle, niin tämän luki vielä aika nopeastikin. Tarina kaikessa kamaluudessaan oli vetävä, ja henkilöhahmotkin ihan ok. Kun alkuun pääsi niin ei tehnyt mieli jättää kesken. Mutta jotain tästä silti jäi puuttumaan? Vai onko lukija vaan pilalle hemmoteltu paremmilla kirjoilla? :)

Perusdekkari, erittäin hyvää luettavaa esmes junamatkaksi (siis jos sitä ei tarvitse viettää lastenvaunun ratkiriemukkaissa tunnelmissa niinkuin eräitten). Omaan hyllyyn tätä en tarvitse, enkä osta kyllä lahjaksikaan. Ja aika varmasti parin vuoden päästä selaan tätä kirjastoautossa ja mietin, että oonkos mä lukenut tän? Ei nimittäin jää mieleen sen kummemmin.