Haikeanhauska romaani 1970-luvun ruotsalaisesta kansankodista ja sen nurjasta puolesta.

Rikosylikonstaapeli Nalle Lindgren on kyllästynyt elämäänsä ja ammattiinsa. Töissä saa juosta pontikankeittäjien ja muitten pikkurikoillisten perässä samalla kun isommat rosvot jatkavat puuhiaan ihan rauhassa. Lindgren löytää vahingossa arkistoihin hautautuneen työsiirtolan, jonka olomassaoloa kukaan ei tunnu enää muistavan ja päättää kadota sinne.
Ajatuksena on, että kyllä poliisn häviäminen herättää huomiota.. mutta mitäs sitten jos sitä ei tunnu kukaan edes huomaavan?

Työsiirtolaan eksyy muutama muukin yhteiskuntaan pettynyt mies ja yhdessä he pohtivat yhteiskunnan tilaa ja keinoja ongelmien korjaamiseksi.

Tekstiä lukiessa nautti sen vähän vanhahtavasta sävystä, kiireettömyydestä. Loppusanoissa paljastuukin, että teksti on kirjoitettu vuonna 1978, eikä sitä ole juurikaan muutettu vaikka se onkin julkaistu vasta paljon myöhemmin. Eron huomaa, vaikkei Mankellin kirjoissa vauhti muutenkaan ihan huimaava ole.