Novelleja merestä ja rakkaudesta.

Tähän kirjaan pätee sama kuin edelliseen: huomion kiinnitti outo nimi :)

Tykkään lukea novelleja aina silloin tällöin. Moitin kyllä yleensä sitä, että novellien taso on tosi vaihteleva. Joukkoon mahtuu muutama helmi ja sitten muutama sellainen, jotka olis kannattanut haudata syvälle kirjoituspöydän laatikkoon.. mun mielestä.

Näissä novelleissa pääosassa on meri. Suuri, yllättävä, kaunis, vaarallinen, erottaja, yhdistäjä. Sivuosassa sitten on rakkaus ja yleensä onneton rakkaus. Siinä onkin kirjan suuri miinus. Ahdistaa, kun kirjan loputtua tuntuu, että onnellista rakkautta ei ole kenelläkään. En kaivannut sitä ruusunpunaista höttörakkautta, vaan tätä joka saa jaksamaan kaikkien arjen köppäästen hetkien yli.

Voi olla, että tämä kokoelma olisi ollut parempi jos nämä novellit olisi lukenut peräkanaa. Nyt alakuloinen teksti pakotti vaihtamaan kirjaa aina parin jutun jälkeen ja lukukokemuksesta tuli kieltämättä jotenkin rikkonainen.

Ehkä vähän vaikuttaa sekin, että meri on mulle ihan liian suuri. Pienehkö järvi pysyy paremmin hallinnassa eikä uidessa tule tunne, että vettä on liikaa :)