Jos arvosteluni edellisestä Guido Brunetti-dekkarista oli vähän nihkeä, niin tämä ei ole.

Ihana venetsialaiskomisario sukeltaa tällä kertaa laittomien siirtolaisten alamaailmaan selvittäessään katukauppiaan murhaa.

Viime kirjassa kaipasin Brunettin perhe-elämän kiemuroita enemmän ja tässä niitä taas olikin entiseen malliin. Selvitystyön alla oleva afrikkalaisen katukauppiaan murha paljastaa perheen sisällä  olevat ennakkoluulot toisia rotuja kohtaan, ja Brunetti saa huomata, että aivan samat ennakkoluulot jylläävät poliisin piirissä.

Sujuvaa tekstiä ja sujuva juoni, juuri sopivaa lukemista nyt kun ei meinaa aika riittää mihinkään syvällisempään keskittymiseen.

...ja jäi kirjasta mieleen yksi helmi: Vanha timanttikauppias kuvaa Brunettille raakatimantteja: " Kaipa ne ovat vähän kuin naiset. Ei sillä ole loppujen lopuksi väliä miltä ne näyttävät: aina niissä on jotain kaunista".
Jep :)