Solveigin  innostaman tein tänään elämäni ensimmäisen kerran NÄKYLEIPIÄ eli kauralastuja. En ymmärrä miten tämäkin asia on jäänyt kokeilematta, varsinkin kun kylässä kehtaan kyllä sumeilematta syödä ne kaikki kaffipyödästä pois kuleksimasta eikä edes hävetä. Ikinä.

Keetu ja Maya olivat tietenkin apujoukoissa, Keetu tällä kertaa höpötysseurana ja Maya pääsekoittajana. Mayan takia oikeastaan tähän hommaan päädyttiin just tänään, neiti kun päivällä onnistui maalaamaan vesivärit ihan kokonaan loppuun (suoritus sekin ja onnistui alle viikossa). Aika nopeasti  havaitsin lähestyvän kriisin suuruuden ja käytiin HETI ostamassa uudet värit. Tai itseasiassa kolmet uudet värit :)

...ja takaisin raiteille: Maya maalasi tietenkin koko illan. Jossain välissä oli pakko alkaa lopetella  ja kun havaitsin uutta kytöä kriisikeskuksessa piti keksiä mukavaa hommaa pakollisen eron hetkelle. Eli siis näkyleivät kehiin!

En tietenkään voinut paljastaa lapsille mitä leivotaan, ja sainkin hyvät naurut kun kuuntelin arveluja nimen alkuperästä. Paras oli Keetun selitys Mayalle: "Näitä (edessä oli vielä pelkkää taikinaa) kun syö, näkee näkyjä."  Ei rakas lapseni, kyseessä ei ollut legendaariset "dullaati-dullaa-pullat" joihin varmaan vielä joskus törmäät?

Maya tais kyllä nähdä näissä näkyleivissä muitakin näkyjä kuin ne reiät.. Päästiin koko perhe todistamaan niin hervotonta sokerihumalaa ettei paremmasta väliä. Ja siihen tais riittää (VAAN!!) reilu kymmenen lastua. Aivotonta kikatusta, hervotonta hulabaloota ja raisu takaa-ajotilanne yöppärinvaihdon yhteydessä.

Ehkä tärkeä huomio itselle tulevaisuutta varten? ÄLÄ tee näkyleipiä tuntia ennen Mayan nukkumaanmenoyritystä.
 
Pääasia kuitenkin että oli kivaa. Kaikilla :)