Jos tätä katsoo vähän kauempaa ja siristää samalla silmiä, niin ymmärtää ihan helposti, että noi oksankarahkat on pajunkissoja pullollaan. Kerrankin harmitti, etten ottanut kuvaa ennen huovutusta. Oksat olivat nimittäin varsin onnistuneet ja jopa Miäs tunnisti ne pajunkissiiksi. Nyt niitä ei varmuudella hoksaa enää elävä erkkikään. 

Hahtuva oli Pirtin kehräämön tavaraa. En muistanut punnita valmista tyotä (ja se taitaa olla vielä vähän märkäkin) mutta eiköhän siihen uponnut sama määrä kuin edelliseenkin. "Koristeet" tein Létt Lopi-langalla, tummanruskealla ja vaalealla joka oli jotain harmahtavan beigeä.

En tiedä onko muilla samoja kokemuksia, mutta tämä kyseinen kiekko oli huomattavasti hauraampaa kuin punaoranssi edeltäjänsä. Hermot meni kun lanka hiukes ajatuksestakin. En siis tee hahtuvasta mitään hetkeen. Paitsi tietenkin jos tämä mahtava taidonnäyte poikii satoja ja taas satoja tilauksia. Sitten on kai pakko.

Loppuun vielä kymppiuutismainen kevennys. Lapset on tarkkoja, sen tiedän. Mayan kanssa kylvettiin pääsiäisruohoja ja eka homma aamuisin onkin käydä kurkkimassa miltä ne näyttää. Tänään kuului aamulla ihastunut huuto: "Tuu äiti äkkiä kattomaan timanttiheinää!".
Ohraa kun kastelee, niin se nostattaa hienot timangit kärkiin hetken päästä.