...ja tapahtui näinä päivinä...
Eilen oli eläinlääkäripäivä. Perheen nuorin kissa Hippu oli menossa varmistamaan, ettei tuu edes mieleen hankkia itselleen kivoja pieniä pentuja.
Hippuhan tuli meille syksyllä rakkaan Hissun kuoltua. Hippu on samasta emästä ja lähes täydellinen kopio lukuunottamatta huomattavasti lyhyempää karvaa. Hippu on kesäpentu, ja emo oli tehnyt pennut pihalle johonkin jemmaan. Kun Hippu saatiin sisäkissaksi, oli se ymmärrettävästi tosi rääppöö ja meillä se olikin pitkään lisänimellä Pikkukissi. Luonnetta on ollut kyllä heti alusta asti parinkin isomman verran.

Olen jännittänyt kovasti, kumpi tulee ennemmin, kissojen kevät vai Hipun leikkaukseen vaatima ikä. Ikä onneksi, ja eilen sitten vein Hipun operaatioon. Lääkäri ihmetteli kissan suurta kokoa (4.5kg josta voitte päätellä, että entinen rääppöö on TODELLAKIN aina ensimmäisenä ruokakipolla) ja ihasteli kookkaita tassuja. Nukuttaessa kysyi vielä, että olenko varma ettei mahassa ole pentuja kun kissalla on kokoa tuonkin verran. Hui mikä ajatus, mutta luotin silti LUULOIHINI ja sanoin että ei.

Tunnin kuluttua haettiin toipilas ja mitä kuulinkaan? Eläinlääkäri oli tehnyt mahaan viillon ja ruvennut ihmettelemään, että missäs kohtu ja muut tarvittavat ovat? Pikavilkaisu haaroihin paljasti, että siellähän ne vehkeet on, nimittäin mouhiat pallit! Lääkäri on ihan ammattilainen ja tarkka ja kaikkea, mutta oli luottanut sokeasti siihen, että kissan omistajana TIEDÄN kummat vehkeet kissalla on. Hmhm.

Puolustukseksi sanon sen verran, että Hipulla on vähän normaalia pitempi karva, ja kun se ei kulje häntä pystyssä niinkuin perheen toinen kolli Musti (tunnetaan myös nimellä Lothar) niin eipä oo kulkuset ottaneet silmään.. Hah! Mun ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen - uskon sen - ja sanonkin nyt ihan vaan yleiseksi neuvoksi, että jos pitää tunnistella kissojen sukupuolia niin ei kannata ekana soittaa mua paikalle.

Tässä vielä itse puheenaihe: