Jatkoa kirjan "Viidakkolapsi" tapahtumiin.

Sabine Kuegler on syntynyt Nepalissa. Hän vietti lapsuus. ja nuoruusvuotensa Länsi-Papuan viidakossa Indonesiassa. 17-vuotiaana hän lähti Sveitsiin opiskelemaan ja tutustumaan eurooppalaiseen elämäntapaan. Näistä tapahtumista kerrotaan Viidakkolapsessa.

Paluu viidakkoon jatkaa tarinaa. Jo aikuistunut Sabine toteuttaa haaveensa palata lapsuutensa maisemiin, viidakkoon fayu-kansan pariin.
Moni asia on vuosien aikana muuttunut, eikä lapsuuden paratiisi ole enää ennallaan. Indonesian hallinto tavoittelee Länsi-Papuan alkuperäiskansojen asuttamia alueita ja kaikenlainen vastarinta tukahdutetaan nopeasti ja väkivaltaisesti. Sabine kertookin tässä kirjassaan maassa vallitsevista epäkohdista ja toivoo tarinan herättävän läntisen maailman.

Kirjan ehdottomasti parasta antia on Sabinen oleskelu viidakossa. Tutut ihmiset ja seudut on kuvailtu niin hyvin, että itsellekin tulee tunne kavereitten näkemisestä :) Ihanat valokuvat kertovat paratiisimaisesta ympäristöstä ja kuvista välittyy kuvaajan ja kuvattavien läheinen suhde.

Kirjan poliittisesta puolesta en niinkään välittänyt. Asia ja sanoma ovat kyllä tärkeitä ja on vääryys, että tänä päivänä voi tapahtua järjestelmällistä kansanmurhaa ilman, ettei siitä mikään taho vaahtoa. Silti oma tarkkaavaisuus herpaantui näissä valveutuneissa kohdissa, valitettavasti.

Hyvä kirja, vaikka ei niin ihana kuin Viidakkolapsi.