Tapahtui tänään täällä:

Alkuasetelma: Ehtoisa emäntä (minä!) on juuri vienyt päivän ensimmäisen pyykkisatsin pihalle kuivumaan. Mies (oma!) tulee pihaan. Ihmettelemme yhdessä kissojen saalista (jumalattoman suuri rotta, yök!) ja toteamme, että lumisade näemmä alkaa juuri.

Raahaan raakasti sarattaen pyykkitelineen sisälle ja keskustelu alkaa:
Minä: Voi v ja s ja p tätä ilimaa! Lumisare! En kestä.
Miäs: Kiva kevätsää. Mahtavaa! (erittäin kuivakkaan sävyyn)
Maya (juoksee kolmevuotiaan innolla meidän ympäri rinkiä) : JEE! JEE! JEE! JEE! HAETAAN RATTIKELKKA! JEE! JEE! JEE!

Sanaton. Taas kerran. Ja kärsin omasta rajoittuneisuudestani nähdä asioiden paremmat puolet.