Kati Tervon kirjoittama kesäpäiväkirja toukokuulta syyskuuhun.

Tuskin kukaan pystyy aloittamaan tämän kirjan lukemista ilman jonkinlaista ennakkoarvailua sisällöstä. Kun mies on tunnettu kirjailija ja melkoinen sanaseppo, minä ainakin odotin mielenkiinnolla millaista tekstiä perheen toinen aikuinen suoltaa.

Teksti on sujuvaa. Merkinnät koostuvat isolta osin ihan arkisista tekemisistä, kesämökkikauden alkamisen odottamisesta, mökkielämästä ja havainnoista luonnossa. Lisämaustetta tuo pienet kertomukset kirjoittajan lapsuudesta ja perheen historiasta.

Kirjan alkupuolella kirjoituksissa vilahtelee kymmenen vuotta sitten kuollut veli, kyllästymiseen asti. Ymmärrän, että veli on ollut rakas ja että aikainen kuolema nelikymppisenä on järkyttänyt. Silti parinkymmenen sivun jälkeen alkaa vaan haukotuttaa, kun tuntuu, että nimenomaan veljen KUOLEMA saadaan sivulauseeseen vaikka kyseessä olisi maidon osto.

Onneksi jatkoin sinnikkäästi lukemista. Kirja oli kokonaisuutena oikein mukava. Historia oli kiinnostavaa ja arjen tarinat välillä naurattivat ja sitten taas liikuttivat. Helpottikin, samanlaista se on näköjään kaikilla :)