Malli on toukokuun (?) Käsityölehdestä  ja lankana on ihana Sublimen Organic Cotton dk. Lanka oli unelman pehmeää ja sitä oli ihana kutoa. Vastustus ei siis johtunut siitä.
Tein numeroa pienemmillä puikoilla kuin mitä ohje neuvoi, ihan sen takia, että pienin ohje oli 98cm ja vaikka se onkin Mayan koko, mun käsiala tekee siitä reilumman. Nyt sitten ennakoin ja tein vähän tiukempaa.
Lankaa kului aika tasan kaksi kerää, kolmannesta meni muutama metri.

Kun on pitkän aikaa kutonut villaa, ei tahdo muistaa kuinka paljon vaikeampi puuvillaan on tehdä sileää saumaa. Olkasaumat tuli tehtyä noin kymmenen kertaa.. Ja itku meinasi tulla eilen, kun useamman yrityksen jälkeen en saanut kädenteitä siistittyä nätisti vaikka mitä tein. Ohjeessa sanottiin, että kerää silmukat puikoille ja päättele seuraavalla kerroksella. Usean muunnoksen jälkeen totesin, että ei vaan vörki. Itsesäälin taturoima viesti Solveigille kantoi kuitenkin hedelmää: palkka sille, siistit hihansuut mulle :) Ja ei kun auton nokka kohti kaupungin toista laitaa kudin kainalossa.
Miestä vähän nauratti, että on se kovaa olla Kutojan Mies. Akka katoaa yön selkään puikot viuhtoen kymmenen jälkeen ja kotiutuukin puolilta öin .Heikkohermoisempaa vois kuulemma hirvittää :)
Jokatapauksessa kohtuullisella korvauksella (paketti Pirkan kermavaahtotäytteisiä tuulihattuja) Solveig virkkasi kauniit kädentiet. Kyllä ystävät vaan on aina tarpeen; yksin en pärjää!