Pari kuukautti sitten ystäväni Solveig oli tavanomaistakin innostuneempi neuleohjeesta. Tekeillä oli kuulemma käsittämättömän koukuttava huivi, Pi. Nimi ei sanonut mulle mitään, mutta muistelin hämärästi, että olin *aaltoja, isoja aaltoja* Brooklyntweedin blogissa nähnyt jotain siihen liittyvää. Pikavilkaisu ohjeeseen, ja olin erittäin nopeasti ylipuhuttu yhteistekemiseen.

Solveig sai omansa valmiiksi jo ajat sitten , mun oma on jumitellut enemmän ja vähemmän. Huivia on ollut ilo tehdä, eikä vähiten sen nerokkaan muodostumisen takia. Ainoa haittapuoli on ollut tämä:

1728313.jpg

Ällityttävän ruma olomuoto tekovaiheessa. Kahden kuukauden aikana olen kutonut tätä auton kyydissä, odotushuoneissa, jokkiksen SM-kisoissa (upeasti hiekkakuorrutettuna), neuletapaamisissa, kyläillessä ja kotona vieraiden läsnäollessa. Aina muiden vastaanotto on ollut sama; säälivän utelias katse ja kysymys: "mitä tuosta olis tarkoitus tulla?" Selitä nyt sitten siinä, että huivihan tästä tuloo ja vielä pirun komia, kun käsissä/sylissä on jotain ameeban ja jättiläismäisen rastapipon väliltä.

Huivi söi 260g Teeteen Kamenaa (ihanaa!!!) joista 85g meni vaaleansiniseen osuuteen. Reunus siis oli varsinainen lankasyöppö.. Nelosen puikot ja niistä käytössä sukkapuikot, 40cm pyörö, 60cm pyörö ja ja vielä metrinen pitsiversio.

Tarkka silmäys vielä edelliseen kuvaan, pyydän! Koska ikinä ei uskoisi, että tuosta möykystä tuli lopulta tämä:

1728316.jpg

Halkaisija n. 160cm. Aggressiivistä pingotusta (terkkuja Tohvelille!) puolitoista tuntia. Vajaa 400 nuppineulaa. Epätoivoinen viesti Solveigille: "miten kummassa sait omaan huiviisi niin sileän reunan?" Viimeisen viiden nuppineulan ollessa menossa tuli vastaus: "Pingotin siitä mihin pitsi loppu, siis reunuksen sisäreunasta." TIETENKIN! Mä en vaan sitä tajunnut itsekseni. MEINASIN jo ruveta siirtelemään neuloja, mutta laiskuus ja trendivastaava Keetun puoltava mielipide "repalereunalle" sai mut unohtamaan koko jutun.

Lopputulos:  Reunus on kiva, ei tosin niin tyylikäs kuin S:n omassa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen huiviin. Se on ihana kevyt, silti lämmittävä. Kauniskin tuo on. Mun, Keetun ja Miehen mielestä. Maya ei ehtinyt sanoa mielipidettään, koska odotteli aikuiseksi tuloa. Vastaukseksi kehukalasteluihin tuli tiedote: "Kun kasvan aikuiseksi, juon viiniä, käytän nenäsumua ja kiipeän tikkaita." Äitinä toivon, että vaikka olis kuinka aikuinen, niin ei kuitenkaan ihan yhtäaikaa. Kivaa kuitenkin, että toisella on mitä odottaa.

1728307.jpg