HerttijaPertti! Liza Marklund on kirjoittanut näköjään ainakin yhden ihan oikeasti hyvän kirjan!

Julkisen kivityksen uhallakin on pakko tunnustaa, että INHOAN Liza Marklundin dekkareita. Ärsyynnyn suunnattomasti päähenkilö Annikasta ja huonosta juonesta, jota seksin avulla yritetään saada vähän paremmaksi. Plääh! Olen siis lukenut kirjoja muutaman sieltä alkupäästä ja todennut, että luen huomattavasti mielummin jotain ihan muuta.

Tämän kirjan lainasin aivan liian kauan sitten ystävältäni kehujen saattelemana. Jostain kumman syystä kirja muuttui meillä näkymättömäksi, ja sai viettää ikuisuuttansa ikkunalaudalla. Näin kyllä kirjan ihan joka päivä ja vielä montakin kertaa, mutta en vaan tajunnut ettei se ole oma ja ettei sitä ole vielä luettu. Nyt tilanne on korjattu ja voin anteeksipyynnön kanssa viimein palauttaa sen.

Ja sitten asiaan: Kirja ei siis ole dekkari vaan tositapahtumiin perustuva romaani entisen miesystävänsä vainoamasta Miasta ja hänen perheestään. Kirja on itsenäinen jatko-osa kirjalle Uhatut, jonka olen siis autuaasti jättänyt noteeraamatta kun ajattelin vaistomaisesti, että päähenkilön nimi on Annika..

Kirjan anti on ihan järkyttävä. Se kertoo kammottavan realistisesti, kuinka yksi väärä valinta (tässä tapauksessa väkivaltainen mielipuoli-poikaystävä) voi pilata koko elämän. Eikä vain omaasi, vaan myös lähipiirisi.
Kirjaa paljastaa myös yhteiskunnan kyvyttömyyden suojeluun. En voi mitenkään käsittää kuinka joku voi vaan jatkaa ihmisten terrorisointia joutumatta siitä kunnolliseen edesvastuuseen. Äkkiä huomaa, että Ruotsi on ihan liian pieni maa piilotteluun, ja Mia joutuukin lähtemään perheensä kanssa ulkomaille pakoon.

Hyvä kirja. Vaikeasta aiheestaan huolimatta helppolukuinen. Addiktoiva, jouduin lukemaan tämän melkeinpä yhdellä istumalla pyhäillalla.