Vanhetessa (siis niinku esmes just tänään, köh köh!) kuulemma luonne saattaa pehmetä. Mulla se on täyttä arkipäivää, nykyään, näköjään.
Meidän perheessähän on periaatteessa neljä kissaa, 3v Sumppi ja vuoden vanhat Jakki, Musti ja Hippu. Sumppi on ollut pienestä pitäen varsinainen reissukissi ja odotuttanut kotiinpaluutaan monen monta kertaa. Nyt isoS on nähty viimeksi juhannusviikolla, ja vaikka joka ilta odotan reissussa rähjääntynyttä kaveria kotiin, niin järki sanoo jo jotain muuta.

Siinä siis puolustus tälle.. tai paremminkin näille:

1941477.jpg

Aluksi tarkoitus oli, että tuo toffeekissa tulee meille. Kun käytiin sitä katsomassa, niin kävi ilmi, ettei harmaalle veljelle ole vielä kotia. Hmmm.
On ihmisiä jotka tuon kuullessaan sanovat : "Ai jaa." (murrosikäisen nääntävällä olenkyllästynytkaikkeen-äänellä).
Sitten on niitä jotka sanovat: "Ai jaa." (kehräävän kiinnostuneella äänellä).
En halua jutella siitä kumpaan ryhmään kuulun.

1941459.jpg

Harmaata harmailla raidoilla.

1941455.jpg

Toffeeta kinuskiraidoilla.

1941444.jpg

Pörhistellessään Söpöys Maximus.

Nimiasiat puhututtaa. Mies vaatii päätösvaltaa nimiasiassa, eikä ole vielä ilmoittanut pikkupoikien nimiä. Perheen naiset tekevät ehdotuksia, mutta ei vaan tunnu kelpaavan. Hyviä nää on musta ollu kaikki :)

Omar ja Jusuf (soon-to-be-eunukit)
Urpo ja Turpo
Turilas ja Jäärä
Tikru ja Lepa
Jamppa ja Tuominen


Isot kissat ei voi käsittää mikä tänne on iskenyt ja väistelevät sähiseviä minejä. Pikkupojilla piisaa luonnetta. ...ja hullunrohkeutta. Ihanaa katseltavaa, pysyy itse hyvällä päällä kokoajan.