Vähänkö oli messevää avata kirja, jota mun jälkeen jonottaa vielä 102 kirjaston käyttäjää? Jeah, aikainen lintu.

Odotin mielenkiinnolla minkälaista härköstä tämä kohuttu uutuus on; masentuneen paasaavaa pienillä pilkahduksilla vai sitä kirpeän pisteliään  hauskaa, alakuloisella takavireellä. Tämä oli jälkimmäistä, jee!

Kirjan aihe on jo moneen kertaa kaluttu lehdissä: kun mies ei anna. Mikä vika on miehessä, joka mielummin nyyköttää tietokoneen ääressä kuin vaimon kanssa pelehtimässä? Kirjan Heli yrittää kyllä kaikkensa, mutta ilman haluttua tulosta. Välttääkseen suruun ja näivetykseen kuolemisen Heli päätyy ratkaisuun jota ei edes kunnolla halua - ainakaan aluksi.

Kirja ruotii parisuhdetta ja väljähtänyttä avioliittoa armottomasti. Sieltä kyllä jokainen pitemmässä parisuhteessa löytää osumia, vaikka ne olisivat vaan aamiaishetkiä. Teksti on ihanan kirpeää ja jätti herkuttelemaan säpäköillä sanonnoilla. Seksiä oli aika paljon, mun makuun vähän liikaa. Ymmärrän pointin vähän vähemmälläkin informaatiolla :)

Jonkun blogissa (harhaillessa, ja nyt harmittaa kun en löydä sinne takaisin) ihmeteltiin Helin aggressiivistä asennetta ja pakkomiellettä seksin suhteen. Itse ymmärsin sen hyvin. Kun joku on kädenulottuvilla ja silti saamattomissa, pistää se kummasti ajatukset kiertämään yhtä ja ainoaa aihetta. Esimerkki omasta elämästä: joskus takavuosina paastosin mehupaastolla. Se oli yllättävän helppoa ja olokin oli hyvä. Puhtaita ja kirkasotsaisia ajatuksia se poiki ainakin tämän yhden: ymmärsin miksi toiset lukee pakkomielteisesti pornolehtiä (tää siis tapahtui ajalla ennen nettiä :) ). Itse paaston viimeiset päivät luin vain ja ainoastaan keittokirjoja ja lehtien ruokaohjeita.  Niitä tuli tavattua aamumehuopöydässä, sängyssä, vessassa, odotushuoneessa. Ihan joka paikassa. Vaikka fyysisesti oli helppo kieltäytyä ruuasta, henkisesti se ei onnistunut mitenkään.

Tämä kirja siis kannattaa lukea! Tykkäsin siitä ja pakko se on hankkia omaan hyllyyn jossain vaiheessa.