Mötley Crüe -yhtyeen basistin muistelmat huumevuosilta.

Voi voi. Mitähän sanoisi. Tätä kirjaa voisi suositella luettavaksi kaikille niille, joiden mielestä on hienoa kun joku käyttää huumeita.

Kirja on koottu Nikki Sixxin päiväkirjan merkinnöistä vuoden 1986 joulukuusta seuraavan vuoden loppuun. Oman mielenkiintoisen lisänsä antavat useiden kirjassa vilahtavien henkilöiden omat kommentit vanhoihin tapahtumiin.

On hienoa olla rokkistara ja on hienoa kun menee lujaa. Mutta kun sen saavuttaa tosi nuorena, on aina vaara että pää ei kestä vauhtia. Varsinkaan kun sitä vauhtia vielä lisää täysin holtittomalla huumeiden käytöllä ja juomisella. Päiväkirjamerkinnät paljastavat karun taustapuolen: mielen sekoamisen, vainoharhaisuuden ja muista ihmisistä vieraantumisen ym.

Kirjaa oli vaikea jättää kesken vaikka lopputulos on tiedossa: Nikki elää ja hengittää edelleen, toisin ehkä vähän seesteisempänä. Jopa pientä järjen pilkahtelua on nykyään havaittavissa :) Merkinnät naurattivat ja itkettivät vuoronperään, niin ja inhottivat ihan tasaiseen tahtiin.

Hyvä kirja, hyvin koottu. Kiitos vaan Miehelle kun toi tämän kirjan mulle :)