Kirja isovanhemmista ja lapsenlapsista.

Tässä kirjassa Merete Mazzarella kertoo rehellisesti tunteistaan isoäitinä ja lapsenlapsena. Lastenlapset ovat ihania, lastenlapsena on kiva olla, mutta ei pelkästään eikä kaikenaikaa. Täydellisyyttä vähentävät myös paketissa mukana tulevat sanat: anoppi ja miniä.

Kirja muistelee paljon mennyttä aikaa ja vertaa sitä suhteellisen puolueettomasti tähän päivään. Välillä ennen oli paljon paremmin, toisaalta asiat ovat menneet eteenpäin positiivisempaan suuntaan. Lähes yhtäpaljon ollaan ihan tässä päivässäkin, nyt itse isovanhempana.

Kirja naurattaa ja itkettää, välillä yhtäaikaa. Merete Mazzarella on armoton itselleen tunnustaen nekin ajatukset jotka eivät ole niin hyviä. Teksti myös herättää mielenkiintoisia ajatuksia omassa päässä: onko eroa sillä onko isänäiti vai äidinäiti? Miksi ihminen ei välttämättä ole kärsinyt lapsettomuudestaan,  mutta lapsenlapsettomuus onkin ongelma?

Nautin suuresti tästä kirjasta, vaikka se välillä ahdistikin. On silti aina hyvä huomata, etteivät muutkaan ole täydellisiä. Eivät teoissaan eivätkä ajatuksissaan.