Lopetin kirjan lukemisen pari minuuttia sitten, enkä oikein meinaa saada ajatuksiani kasaan..

Esikoisteoksen Kaikki mitä rakastin jälkeen odotukset tämän seuraajan tasosta olivat tosi korkealla. Melkein pelotti aloittaa, mitä jos tämä onkin sitten ihan täyttä tuubaa?

Amerikkalainen elegia kertoo kahdesta sisaruksesta, Erikistä ja Ingasta. He selvittävät isänsä kuoleman jälkeen tämän papereita ja niistä alkaa hahmottua jotain salattua, tai ainakin kertomatta jätettyä. Erik alkaa tutkia isänsä päiväkirjoja löytääkseen isästään toisenlaisen tarinan.

Kaunista tekstiä, tunsin itseni ihan hemmotelluksi kun luin sitä. Vaikka tarina liikkui hitaasti, jäi siihen heti koukkuun. Välillä huomasin lukevani samaa sivua uudestaan ja uudestaan, nauttien vaan hienosta tavasta ilmaista asioita. Aina kun kirjan laski käsistään, tuli sellainen tunne mikä tulee kun on keskustellut jonkun itseään selvästi älykkäämmän kanssa. Voi vain toivoa, että ylivertainen älykkyys tihkuu hetkeksi itselle taikasumuksi :)

Hieno kirja, hienoa tekstiä. Olo on sanaton; jollain on taito hallussa.