Oih mikä kirja!

Richard Masonin esikoisteos Meren huoneissa kuuluu lempikirjoihini. Se on rakas lahja rakkailta ystäviltä ja aina sitä lukiessa ihmettelen, miten niin nuori kirjailija on pystynyt kirjoittamaan niin kypsän tarinan. Seuraava kirja, Yhdessä, on luettu, mutta se ei tehnyt yhtä lähtemätöntä vaikutusta. Tai sitten odotukset sitä kohtaan vaan oli liian kovat.

Muistojen huoneissa kertoo kahta tarinaa. Keski-ikää lähestyvä Eloise luo uraa kovassa bisnesmaailmassa ja menestyykin hienosti. Työ on kuitenkin koko elämä, eikä siihen mahdu ikääntynyt äiti. Järjestäessään äidilleen paikan hienoon hoitokotiin, hän rauhoittelee huonoa omaatuntoaan ja vie äidin matkalle Etelä-Afrikkaan, äidin synnyinmaahan.
Vieressä tarina seuraa asioita äidin näkökannalta, ja palaakin muistoihin Etelä-Afrikassa. Lukija pääsee kurkistamaan mielenkiintoista palaa historiasta, buurisodan melskeitä ja sodan raunioittaman elämän jatkamista.

Kirja on äärimmäisen kauniisti kirjoitettu vaikka aihe kirjan edetessä muuttuu vaikeammaksi. Oman vanhemman ikääntymistä kaikkine lieveilmiöineen on yllättävän vaikea hyväksyä. Myös vanhemman itsensä.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Haluan tämän omaan hyllyyn. Pian.