Siis mikä mua vaivaa? Keskeneräisten töitten kuningattarena mulla on tietynlainen velvollisuus olla saamatta mitään valmiiksi. Ote lipsuu näköjään näin loppuvuodesta ja siksi täällä polkataan TAAS valmiita töitä.

Keetu vinkui käsityömessuilta syksyllä pari kerää Noroa. Tilauskin oli valmiina ennenkuin kerittiin edes kotiin asti (8km): rasat ja pipo. Rasat tilattiin ihan perusmallisena, mieluusti huovutettuna ja pipo taas piti olla kopio yhdestä karvapiposta jonka tein Mayalle pari vuotta sitten.

Tässä tunnelmat ennen huovutusta:


Lanka oli siis Noro Kureyonia, väri 154.
Lapaset olen viimeksi tehnyt ala-asteella ja silloinkin tein vaan yhden lapasen jossa oli kaksi peukkua. Fyllit sisälle ja nahkaräpylät alle; keltavihreä Vesihiisi Viski oli valmis. Vanhoille faneille tiedoksi: VV elää ja voi hyvin :)
Lapasten ohjeen katsoin viimeisimmästä Novitasta ja silmukoita tuli 32. Pipoon jäi kolmen yrityksen ja erehdyksen jälkeen 66s. Pipo on suora pala, joka on päätelty kolmella puikolla. Heleppoa ku miehen rankaisu :) Ja lankakin meni kaikki, metrin pala tais jäädä. Rasat nieli ehkä 55g, loput meni pipolle.

Ennen huovutusta lapasten eriparikokoisuus hämäsi. Muna tiesi neuvoa kanaa; ala-asteen kässäope oli kertonut, että uutta mallia opetellessa yleensä kakkoslapanen on huomattavasti pienempi jos ei ole valppaana. Tästälähtien olen.

Yritin ensin pintahuovuttaa mutta hermot meni aika samaan aikaan kun kädet väsyi. Koneeseen siis! 40astetta ja munakello viereen hälyyttämäänä vartin välein tsekkausta varten. Edellinen - täällä esittelemätön - huovutus on vielä kirkkaana mielessä.. Vapaalankahuivi joka nelkyt-asteisen  koneilun jälkeen oli ihan lööperiä. Uus kylpy ysikymppiin ja tuloksena oli jämäkkä patukka jolla vois tehdä isoja vahinkoja. Ei puhuta siitä enempää.

Ja tässä lopullinen tulos: