Toissa keväänä seurasin tv:stä kivaa kotimaista sarjaa. Siitä oli tehty ihan kirjakin ja pakkohan se oli lukea.

Taivaan tulet kertoo kotipaikkakunnalleen Kemijärvelle palaavasta Raunista. Vuodet etelässä ovat vieraannuttaneet kotikulmilta eikä paluuta helpota dementoitunut isä. Jos välit ovat olleet rikkonaiset jo ennemmin, ei muistiongelmat niitä ainakaan paranna.

Tarina itsessään ei ole ihmeellinen ja ehkä juuri kaikessa arkisuudessaan niin koukuttava. Ihmiset ovat tavallisia eikä mitään ihmemiehiä :) Kun kirjan aloitti, ja vaikka tarina ja juoni oli tv:stä tuttuja, ei sitä tehnyt mieli lopettaa. Välillä tarina nauratti ääneen, välillä liikutti "vetet silimiin". Kaikenkaikkiaan oikein mukava luettava.