Takakannesta: "Kiinalainen Z. saapuu Lontooseen laukussaan sanakirja ja muistivihko. Sanakirjansa avulla hän alkaa tutustua uuteen kulttuuriin ja sen ihmisiin. Muistivihkoonsa hän kirjoittaa ihmetysen aiheistaan, joita tuntuu riittävän. Kun Z. tapaa miehen, hän muuttaa tämän kotiin vaikka mies pyysi hänta vain käymään. Kieli teettää muitakin tepposia, eikä kaikkia tarvittavia sanoja ole kirjoitettu Z.:n suppeeaan sanakirjaan."

Kun ohittaa kirjan typerän nimen ja tyhmän kannen, löytää hellyttävän, raivostuttavan, kikatuttavan ja vähän itkettävänkin tarinan kulttuurieroista, rakastumisesta ja oppimisesta. Kirja koostuu Z.:n muistikirjamerkinnöistä joita hän oppimishaluisena pitää englanniksi. Alkupään tekstit ovatkin liikuttavan kömpelöitä, ja tarinan edetessä saa seurata myös kielen paranemista.

Kirjasta jää mieleen kaksi helmeä. Z. opettaa rakastetulleen kasvien kiinankielisiä nimiä ja ne ovat riemastuttavaa luettavaa osuvuudessaan; Timjami -  sadan mailin tuoksu, vihreät pavut - papujen poika, narsissi - haltijaneito vedestä.

Toinen helmi on Z.:n määritelmä rakkaudesta. Mä kun olen melkoinen karskiarska niin liika hempeily aiheesta vaan ärsyttää. Tämä oli kuitenkin niin kauniisti sanottu että jäin vaan hiljaisen tyyneksi.

"Kiinassa rakkaus on (tähän pitäis tietty nyt tulla se merkki....) [ai]. Ei aikamuotoa. Ei mennyttä, ei tulevaa. Kiinaksi rakkaus on oleminen, tilanne, olosuhde. Rakkaus on olemassaoloa, se sulkee sisäänsä menneen ja tulevan. Jos rakkautemme olisi kiinalaisessa olomuodossa, se kestäisi ikuisuuksiin. Se on ääretön."

Mukava luettava josta jäi hyvä mieli.