Takakansi sanoo lyhyesti ja ytimekkäästi: " Me ollaan Tuulan kanssa sen verran monoliittejä, että me pärjätään ihan hyvin saman katon alla kunnes me löydetään kämpät ja saadaan tää myytyä. Me osataan erota sivistyneesti. Suuri avioeroromaani ja sielukas kertomus rakkaudesta meidän ajassamme."

Ensialkuun tämän lukeminen tihkaisi täysillä. En meinannut millään jaksaa tavata ensimmäistä viittäkymmentä sivua. Henkilöt kyllä oli ihan ok, mutta jotenkin kerronta oli niin hidasta ja sekavaa etten vaan saanut siitä kiinni. Sinnittelin kuitenkin ja hyvä niin. Kun tarina pääsi vauhtiin niin johan alkoi heikkopäistä heikottaa. Vaikka loppu menikin vähän överiksi, se oli silti juuri sellainen mikä tässä kirjassa kuului ollakin.

Kirja siis kertoo eroavasta parista. Vanha ja huonosti toimiva klisee "erotaan ystävinä" pätee juuri niin kauan kuin kummallakaan ei ole ketään uutta. Alkaa armoton koston kierre, joka ei tunnu loppuvan millään.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Alun läpikahlaaminen palkitsee varmasti :)