En tykkää kaupan runebergintortuista. Ne on liian isoja ja liian kuivia ja liian mauttomia. Koska olen kätevä emäntä, teen ne aina itse takavuosina Pirkasta löytämälläni kahvikuppi-runebergien ohjeella. Teen ne vielä laiskuuttani muffinivuokiin :)

Tänään Solveig sai lipevillä kehupuheillaan mut yllytettyä tesmaamaan hesarin r:nkakkua. Lapsityövoima rulettaa, niinpä Maya oli sekoitusmestarina ja Keetu henkisenä tukena. Muuten hyvä, mutta Mayalla heitti isopyörä normaalia laajempaa kierrosta ja mäkin aivan häiriinnyin sen hulvattomista jutuista.

Eli voidaan siis olla yhtämieltä siitä kenen on syy siihen että kakku uunista tullessaan näytti tältä:

Mä nimittäin huomasin leipomisvärkkejä siivotessani (kakku oli ollut silloin jo kymmenen minuuttia uunissa) että kananmunapaketti on iskemättömänä pöydällä. Hetken harkitsin tilanteen ratkaisua paskamutsi-malliin rikkomalla ne munat vaan siihen kakun päälle ja takasin uuniin.

Jyrki Sukula on opettanut, että minkä muurari peittää laastilla, sen kokki korjaa kermalla. Tämä sääntö toimii aina, ja niinpä nautimme munatonta ruuneperiä kermavaahdon ja hillon kanssa. Maistui hyvältä :)