Ote tekstistä: " Iskä sanoi, että meidän ikkunamme oli kuin joulukalenterin 24. luukku. Hän toivoi, että ihmiset kulkisivat meidän talomme ohi, katsastaisivat ylös ja ajattelisivat, että tuolla asuu varmaan joku tosi reipas ja säntillinen naisihminen, kun on noin nätiksi laittanut kotinsa."

Minua ei omista kukaan on tositarina onnellisesta lapsuudesta alkoholisti-isän tyttärenä. Äiti on kyllästynyt juovaan mieheensä ja jättänyt miehensä ja nelivuotiaan tyttärensä. Tytär kaipaa äitiään mutta selviää silti hienosti erilaisesta lapsuudestaan. Moni asia, joka ulkopuolisessa aihettaa sääliä, on Åsan mielestä ihan hyvin. Monelta jää kyllä huomaamatta se pahin asia - isän paheneva alkoholismi - kun puitteet ulospäin pidetään siistinä.

Koskettava tarina vaikeasta aiheesta. Lukiessa välittyy silti sääliä enemmän tunne isän ja tyttären välisestä voimakkaasta siteestä. Vaikka isä juo, se ei tee hänestä huonoa isänä.

Tämä kirja vangitsi aivan täysin, ja tunnustankin että sen päivän aikana kun luin tämän, en uhrannut ajatustakaan kotitöille. Halusin vain kuumeisesti tietää miten isä ja varsinkin tytär elämässään selviävät.