Se, että luin tämän kirjan on Tohvelin ansiota :) Iso kiitos siitä.

Mulle käy aina välillä niin, etten pääse jonkun kirjan kanssa alkua pitemmälle. Vaikka olisin lukenut siitä mitä kehuja tahansa, niin silti teksti tökkii alkumetreiltä lähtien. Tälle kirjalle kävi juuri niin. Yritin joskus aikoja sitten lukea tätä, mutta kesken jäi. Tohvelin vinkattua tästä ajattelin kuitenkin antaa uuden mahdollisuuden.. ..ja hyvä niin. Jäin tarinaan koukkuun välittömästi!

Berliininpoppelit kertoo kolmesta veljeksestä, jotka tapaavat vuosien jälkeen äitinsä sairasvuoteella. Yksi veljeksistä asuu vanhempien kanssa hoitaen kotitilaa, yhdellä on hautaustoimisto ja kolmas elää elämäänsä kaukana Trondheimista, Kööpenhaminassa. Äidin yllättävä sairaskohtaus pakottaa pojat kohtaamaan toisensa, eikä valmiiksi kireitä välejä ainakaan helpota paikalle ilmestynyt yhden veljeksistä tytär. Tytär, josta kaksi muuta ei ole tiennyt mitään.

Kirja on hellyttävä, kaihoisa, lämmin, viihdyttävä. Musta huumori nauratti välillä ääneen. Kun tarina loppui, jäi toive, että voi kun tässä olisi ollut vielä sata sivua lisää.

Hih. Kumma huomio vielä. En tiedä miksi olin kuvitellut tämän kirjan olevan dekkari. Alku oli vähän dekkarihenkinen ja luulin ekat 50 sivua lukevani sellaista. Vasta kun kirja loppui, muistin väärän luuloni :) Vaikka tapahtumat olivat verkkaisia, ei tässä mitään murhamysteeriä kaivannut.