Valmiina on projekti, joka loppupuolella varsinkin toi mieleen tarha/kouluaikojen jonkun pääsiäislaulun, jossa säkeistö loppui aina otsikon malliin. Muuta en laulusta muista, muuta kun sen, että pienenä ihmettelin sitä mikseivät sitten menneet toista kautta?

Tässä pitkä ja kivulias tarina:

Viime kesänä bongasin Paraphernalia-sukkien ohjeen. Se osui suoraan sydämeen ja hyvä sisälläni ehdotti seuraavaa: mitäspäs jos tekisin äidille synttärilahjaksi kyseiset sukat. Samana päivänä tuli Villamokkaan myyntiin väri, joka sopii täydellisesti mun äidille. Se viimeistään oli merkki siitä, että pakko ne sukat on tehdä.

Mulla oli ihana sininen vyyhti Ylivetoa, josta ajattelin tehdä itselle koesukat. En ihan luottanut omiin kykyihini lukea ohjetta ja vielä tehdä toinen sukka peikikuvana. Ei muuta kun koeponnistamaan!

Alku tökki. Purkasin ekan sukan alun viisi kertaa. Lanka kesti hyvin hikisen kädet ja tiukat silmukat. Merkittäköön kuitenkin itselle muistiin, että ihan paras mahdollinen tapa ei oo aloittaa jotain uutta ja ennentekemätöntä kesäisellä autoretkellä ystävän kanssa. Liikaa juttelua ja kikatusta :) Sama jatkui määränpäässä, paitsi että sitten niitä ystäviä olikin kaksi ja keskittyminen herpaantui entisestään.

Yritin käyttää lapsityövoimaakin apuna, siitä todiste tässä. Ei auttanut. Pääsin kuitenkin kantapäihin asti molemmissa sukissa ja uskalsin aloittaa äidin omat toisesta langasta. Ne teinkin sitten yhtäsoittoa eikä ne myöhästyneet syntymäpäivästä viikkoakaan.

Mun sukat unohtui johonkin kopan pohjalle ja alkuvuodesta innoistuinkin tekemään ne loppuun. Tai melkein loppuun, lanka nimittäin loppui siinä vaiheessa kun molemmista puuttui kärjet. Ylivetohan on käsinvärjättyä, eikä mikään nyt myynnissä ollut ollut sinne päinkään. Yritin kysyä värjääjältä apuja mutta voitte arvata, että vaikka Ylivedon sävyt on aina hienoja, niin tuota lähelle niistä ei tullut yksikään, ei vaikka kuinka yritettiin. (Puhun me-muodossa, koska olin henkisenä tukena puhelimen päässä, silloinhan se on melkein kuin mun omin kätösin värjäämää?)

Lopuksi turvauduin lankaan, jota olin itse ollut Keetun kanssa värjäämässä. Siinä oli sinistä ja vihreää. Lisäksi oli lankaa, joka oli petroolia. Sävy oli lähes alkuperäisin veroinen, mutta väri vaan armotta liian vihertävä. Lopputulos: Jos näitä kahta lankaa yhdistäisi, niin sävy olisi melkein oikea. Ajatus toteutuksesta: Neulon näillä vuoron perään kerroksen. Mun silmä kun ei mitenkään suostunut sulattamaan eriväristä, yksiväristä kärkeä näihin sukkiin. Se kun ei kuulunut mun mielestä malliin, eikä se sopinut alkuperäiseen lankaan.

Tuntuuko, että helposta projektista tuli vaikea? Haa - eikä tässä vielä ollut edes kaikki! Nyt seuraa osio, jonka perusteella toivon kaikkien lukijoiden ehdottavan mua seuraavaksi TYÖN SANKARIKSI, jos sellaista joskun äänestetään. Toinen lanka oli siis lähes yksivärinen petrooli. Toinen taas enimmäkseen sininen, mutta välissä oli aina pätkä vihreää. Katkoin siis siitä kaikki ne vihreät pätkät pois, ja liitin langanpätkiä toisiinsa venäläisellä liitoksella. Ja neuloin sukat loppuun, vuorotellen lankoja. Itku meinas tulla parikin kertaa mutta tässä ne nyt on, VALMIINA:

Luulis, että olis jo elämä helpottanut, mutta ei. Kun nämä piti kuvata, törmäsin uusiin esteisiin. Keetu on reissussa, joten kuvauksista piti selvitä yksin. Voin ihan kertoa, että kun pitää kuvata sukat, joissa juju on ulkosyrjällä niin lihavan ihmisen kankeus ei ainakaan yhtään helpota kuvaustilannetta. Enkä tiennyt, että ponnistellessani jalkani asettuvat aina niin hulluihin asentoihin. Ihan hirviää tuskaa alusta loppuun. Toinen kuva jossa näette ne kuuluisat kärjet ei sekään ollut mikään helppo kuvata. Meinas henki loppua kun piti olla kaksinkerroin. Muistin vasta myöhemmin, että tuossa kamerassa olis ollu zoomikin.

Lankaa kului siis 100g plus pienet nötöt kärkiin. Puikot oli 2.25, resorissa 1.75. Ja opinpahan tästä senkin, että jos ohjeessa annetaan joku lankamäärä niin 100m vähemmän ei riitä, ei vaikka lyhentäis vartta.

No, jos tuo projekti vastusti niin tämä ei. Tein mukavalle pojalle kaulurin Sublimen OrganicMerinosta. Lopputulos oli niin pehmeä, että kuvausmalli suuttui kun ei saanut kauluria omakseen. Lupasin tehdä sille ihan oman, viimeinkin.

Lankaa kului 50g, puikot oli neloset ja malli sovellettu Hepsin mainiosta ohjeesta.

Mikähän siinä on, että kun sanot lapselle "oo nyt hetki ihimiksi niin saan otettua pari kuvaa", niin lopputulos on kymmenen tällästä?: