Monta kertaa sitä itse ajattelee, että voi kun olis vielä pieni. Ei olisi aikuisten tyhmiä murheita ja joka päivä olis kivaa. No sen verran tarkennan omaa kantaani, että nelivuotias EN halua olla. En yhtenäkään päivänä. Aina kun tuntuu, että itsellä menee vähä heikosti, kannattaa hetki seurata nelivuotiaan elämää. Se se on pilalla useamman kerran, ihan joka päivä. Rakastamaltani Ipanapa levyltä löytyy Tuure Kilpeläisen laulu "Kuningas EI" joka kertoo sen niin hyvin.

Mä en tahdo syödä muumilautaselta

mä en tahdo syödä mitään.

Mä en tahdo istua ruokapöydässä

mä en tahdo tehdä mitään.

Otatko sämpylää? -Ei

Otatko omenaa? -Ei

Palanen juustoa? Ei

Vai lasi maitoa? -Ei

En tahdo, eikä mun tarvitse.

Olen kuningas, suuri kuningas.

Kuningas E ja I.

Täällä hallitsee KUNINGAS EI.

Tarkoitus oli ottaa synttärisankarista aiempien vuosien tapaan aurinkoinen synttärikuva. Sankari ei ehtinyt posettamaan kun halusi istua RAUHASSA kuuntelemassa musiikkia. Kuvasta voitte päätellä, että esim hiusten harjaaminen on kuulunut sarjaan EI tänä aamuna..

Vaikka nelivuotias on niiiiiin rasittava, on silti ihanaa huomata, että omalla lapsella on nokkela huumorintaju eikä se ihan aina ole puunenä. Rakastamisestakin se muistaa jutella usein, eikä päästä perhettään unohtamaan omaa tärkeyttään. Ja kyllä se hymykin irtoaa - välillä hervottoman kikatuksen kanssa. En myöskään jaksa kuin ihmetellä Mayan kykyä suostutella kissat leikkimään kanssaan mitä kummallisimpia leikkejä..

Kun kysyin, että onko mitenkään mahdollista saada yhtä hymykuvaa, oli vastaus välitön "Joo!". Perään tuli lause: "Mutta mua hymyilyttää vaan tässä asennossa."

Aurinkoista Vappua kaikille! Kun vielä tämän päivän rutistan kassantätinä niin huomenna lähdetään koko perhe katsomaan Kemoraan kun autot menee sikinsokin :)