Tämän kirjan luin neulojakaverilta saadun vinkin ansiosta :)

Takakannesta: " Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt. Kun erityisopettaja Torey Hayden viimein sai taivuteltua tytön puhumaan, mikään hhänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti. Koskettava tositarina omaan varjomaailmaansa sulkeutuneesta tytöstä."

Vinkkaaja oli ihan oikeassa: tätä ei voinut oikein jättää kesken. Tarina piti otteessaan hyvin, vaikka välillä melkein oksetti kun tajusi että tämä tarinahan on ihan tosi. Kannattaa siis lukea, varsinkin jos ei ole aiemmin lukenut Haydenin kirjoja.

Kirjaa lukiessa muistin kyllä sitten miksi en lue Haydenin kirjoja. Ensimmäinen (taitaa löytyä omasta hyllystä, Tiikerilapsi tai jotain sinnepäin) oli H-Y-V-Ä. Toinenkin melkein yhtä hyvä. Ja sitten alkoi itsellä tökkiä tarinoitten samankaltaisuus. Eri lapset, eri traumat, eri ongelmat. Mutta niin samalla tavalla kerrottuna, etten erottanut enää niitä. Kymmenen vuoden tauko lukemisessa oli ihan hyväksi. Taidan silti pitää taas pitkän tauon ennenkuin luen seuraavan tarinan..