Olen rakastunut. Tiesin jo ennen tätä kirjaa, että mun ja Markin kemiat kohtaa jollain kummallisella tasolla. Vaan että joku pukee niin hienosti (omanikin) ajatukset sanoiksi - siinä sitä on ainesta elämän mieheksi. Ei siinä kuulkaa toisen homous haittaa yhtään :)

Ihana kirja täynnä riemastuttavia tarinoita Mark Levengoodin elämästä. Niissä näkyy oma pienuus, sydämen suuruus, hullut sukulaiset (no tästä ei oo hirveesti kokemuksia itsellä kun kaikki sukulaiseni itseni mukaanlukien ollaan TOSI NORMAALEJA). Kadehdin Markin äidin kekseliäisyyttä hänen ehdottaessaan lapsilleen piiloleikkiä. Kun lapset ovat hiiren hiljaa piiloissaan ympäri taloa, äiti istuu rauhassa sohvalla lukemassa dekkaria todeten myöhemmin lapsilleen, että yritin kyllä etsiä mutta olitte liian hyvissä piiloissa..

Yksi parhaista jutuista liittyy omaan elämääni, ainakin vähän. Olen itse ollut aina palveluammatissa, ja väitän jopa olevani ihan hyvä lajissani. Ammatteini takia olen kärkäs vaatimaan hyvää palvelua, mutta ymmärrän myös, että saadakseen hyvää palvelua asiakkaaltakin vaaditaan käytöstapoja. Jos on kassalla naama norsun veellä, on ihan turha kuvitella, että se kassantäti venyy parhaimpaansa. Ja eikös se ole kumma, että yleensä aina ne samat tyypit valittavat saaneensa JOKA PAIKASSA huonoa palvelua?? Itsessä ei toki koskaan ole vikaa... No tällä pitkällä riippusillalla päästään Markin kertomukseen, jossa hän paljastaa keräävänsä sydämeensä ihmisiä, jotaka ovat ammatissaan täysin epäkelpoja. Ei riitä, että he ovat lahjattomia, niistähän ei ole pulaa. Ei, pitää olla lahjaton tavalla, joka edistää aktiivisesti sitä, että maailmasta tulee kummallinen paikka. Tässä esimerkki:

"Ystävättäreni meni Östermelmilla erääseen putiikkiin. Kaikki oli niin kaunista ja kallista, että hän aivan voihki. ja lopulta pyysi, että saisi katsoa jotain oikein halpaa. "Nojaa", vastasi myyjätär, "voithan katsoa itseäsi peilistä."

Lukekaa ja tulkaa hyvälle tuulelle. Mä hommaan jatko-osan.