Helena von Zweigbergk (siis kuinka voi olla näin vaikea sukunimi kirjoittaa??) on mulle tutumpi loistavien dekkarien kirjoittajana. Niinpä oli lieviä asennoitumisvaikeuksia lukemiseen kun hoksasin, että tämä kirja ei olekaan dekkari.

Ja vaikka ei dekkari ollutkaan, niin piinaavan kouluttava tunnelma tässä kyllä oli! Kirja kertoo Annasta ja Matsista, joiden avioliitto on kovassa alamäessä. Parisuhdetta on tarkoitus vähän paikata koko perheen yhteisellä lomamatkalla Sisiliaan. Ja kuten arvata saattaa, lomasta tulee vähintäänkin helvetillinen.

Kirja paljastaa lähes inhorealistisesti miten kaiken voi käsittää väärin niin halutessaan. Kun ei kummallakaan osapuolella ole todellisia sovitteluhaluja ja molemmat vaan hellivät omia loukattuja tunteitaan, on tarjolla parisuhdepaskaa parhaimmillaan / pahimmillaan. Ja ketkäs siitä sitten eniten kärsivät lomalla? Lapset.

Erittäin hyvin kirjoitettu kirja. En malttanut lopettaa, vaikka välillä olin niin pahalla mielellä kyllästetty ettei mitään rajaa. Jotenkin kummasti tämä kirja herätti myös miettimään oman luonteen pienuutta..