Siitä onkin jo aikaa kun oon viimeksi lukenut yhtä suosikkikirjoittajaani, Maeve Binchyä. Yritin tätä lukiessa selittää Keetulle mikä niissä kirjoissa on niin erinomaista, mutta eihän se onnistunut. "Se kun niissä ei tapahdu mitään ja silti kaikkea ja ihmissuhteet on niin tavallisia mutta silti..." Joku arvostelija sanoi kerran Binchyn kirjoista, että kun niitä lukee, on kuin paras kaveri olisi iltapäiväteellä luonasi. Jep.

Valkeiden kukkien lehdossa on tavallaan kaksi eri osaa. Toisessa seurataan katolisen papin elämää pienessä kylässä, jossa taistellaan ohikulkutien puolesta ja vastaan. Toteutuessan ohikulkutie menisi rakastetun Pyhän Annan toivomuslähteen päältä. Pappi suhtautuu epäilevästi toivomuslähteen toimivuuteen eikä tiedä mitä tiehankkeesta ajattelisi.

Toinen osa taas kertoo ihmisistä joita lähde on auttanut. Ja voi mitä tarinoita! Aina apu ei ole tullut ihan niinkuin pyytäjä ajatteli, mutta asiat ovat kuitenkin selkiytyneet.

Tätä kirjaa lukiessa tulee pakostakin hyvälle päälle. Jos kaipaat takuuvarmaa hyväntuulenkirjaa silloin kun maailma on paha, tässä se on. Ihana!