Toinen "maeve" lyhyen ajan sisällä. En tiedä johtuiko siitä, että tämä ei ollut niin sykähdyttävä kokemus kun Maevet yleensä? Vai oliko tämä kirja vähän väliinputoaja?

Kirjan tarina kiertyy erään pariskunnan hopeahääpäivän ympärille. Desmond ja Deidre Doyle ovat olleet naimisissa kaksikymmentäviisi vuotta. Päällisin puolin heidän avioliittonsa kolmine lapsineen näyttää täydelliseltä, mutta kun tarinat etenevät paljastuu totuus hienojen kulissien takaa.

Kirja on toki taattua Binchya. Mukavaa ja rentoa luettavaa joka välillä liikuttaa ja välillä naurattaa. Varsinkin kun tunnistaa jonkun oman elämän tutun juonen käänteistä.. Silti kirja jäi vähän mitään sanomattomaksi. Henkilöitä oli niin monta, että niissä meni jo loppua johden sekaisin. Tai sitten olin itse vähän "toisen asialla", kirja kun oli junamatkalukemisena viikonloppuna..