Kolmas Alan Banks -dekkari.

Takakannesta: "Alan Banks oli neljäntoista kun hänen ystävänsä Graham katosi kesällä 1965. Yli viisikymppinen ylikomisario Banks lukee lehdestä, että kotikaupungista löytyneet luut tunnistettu Grahamiksi. Hän menee kertomaan jutun tutkijalle omat muistikuvansa, jotka alkavat kerros kerrokselta saada uusia merkityksiä. Samaan aikaan katoaa 15-vuotias Luke.  Kaksi poikaa, eri aika, eri paikka. Ja molempien keskellä Alan Banks."

Voi tää oli hyvä! Dekkari jota ei voi laskea kädestään on aina iloinen asia ja tää tais olla iloisuus maximus. Oon tykännyt Robinsonin aiemmistakin kirjoista, mutta tää on tainnut olla paras. Jännitys tiivistyi just sopivasti, ja aina kun kuvittelin hoksanneeni jotain niin palat kierähtikin ihan eri asentoon.

Loistavaa arjenkarkoitus-luettavaa!