Me ei oltu valtaosaa on riemastuttava kirja siitä, millaista on olla katu-uskottava rokkari viinatehtaan varjossa Koskenkorvalla.

Kirja maalaa hienoa ajankuvaa 70- ja 80-luvun Pohjanmaasta. Kloppien touhut bändihommien rinnalla naurattavat ja välillä liikuttavatkin. Vaikka ura tähtiin ei aukenekaan niin asennetta on :) Ja kyllähän sen kaikki tietää, että tärkeämpää kuin soittotaito on näyttää rokkarilta.

Itselle kirja väläytteli mukavasti tuttuja muistoja lapsuudesta, eniten ehkä nauratti mukaan päässyt mieheni paappa kauppoineen.

Tykkäsin kirjasta. Siinä oli paljon hyviä hetkiä vaikka välillä jäi vähän Hotakaismaisesti junnaamaan johonkin kohtaan. Tuntui olevan miehenkin mieleen, se kun luki tämän melkein yhteen kyytiin sohvalla naureskellen. Veikkaan, että moni mies löytää tästä lapsuuden pikkupojan :)