"Lily seisoi ikkunassaan alasti, vain kengät jalassa, ja katsoi kadun yli Edward Shapiroa. Ja silloin hän kuuli musiikin. Hänestä tuntui, että hänen elämänsä todellinen seikkailu oli alkamassa."

Kirjan päähenkilö Lily lumoutuu vastapäisen naapurinsa elämästä. Taidemaalari elää salaperäistä elämää joka vetää Lilyä puoleensa magneetin lailla. Edwardin kautta Lily näkee pikkukaupungin elämää toisin silmin, mutta joka asiassa on varjopuolensakin.

Olen sanonut Hustvedtin aiemmistakin kirjoista, että ne ovat kaunista kieltä ja niin on tämäkin. Täytyy silti tunnustaa, etten tykännyt tästä läheskään niin paljon kuin edeltäjistään. En siitä huolimatta, että luin tämän melkein yhtä soittoa. Kirjassa on hienoja hahmoja hienosti kuvattuna, mutta myös monta "turhaa" jotka olisi voinut häivyttää vieläkin enemmän näkymättömiin.

Joku lumous tässä kirjassa oli, koska se piti lukea loppuun ja lukea nopeasti. Se siinä ehkä onkin erona aiempiin kirjoihin? Niitä kun luki hidastellen etteivät ne loppuisi.